Jossain messuilla esiteltiin aikoinaan menetelmää jossa kuormalavat koottiin siten että porattiin reikiä joihin lyötiin ylikuivat puutapit. Kun tapit sai kosteutta ne paisui ja pito oli kuin nauloilla. Ei tainnut se innovaatio menestyä? Sellaisten lavojen jälkikäytöstä ja poltosta ei tullut naularomua.

Olen joskus poltellut kuormalavoja. Ikävän muotoisia kuutioita, nauloja ja turhauttavaa purkamista. Kuormalavat sopii oikean polttopuun alustaksi ja maanparannusaineeksi lahottuaan.

Tanelin konsti hyvä mutta eipä maastoon menevässä tuhkassa jo valmiiksi ”plöijätyt” naulatkaan mitään haittaa. Edes renkaaseen niitä ei saa menemään millään. Senverran pehmeitä ovat. Ja tuossa vaiheessa rauta katoaa luonnossa todella nopsaan.
Pannun pesässä mitään hiluxmetsurin kertomaa tuhtausta ei tarvita vaan hyvinkin kätevää sahailla poikki ja pitkin ja aina tulee sopivaa. Ja sytytykseenkin kätevä ”holvi” jää heti kun ottaa U-n mallisen pöllin alimmaiseksi. Pannun vieressä on nytkin arviolta kolmekymmentä kiloa rautanauloja. Soluarinan päältä ne on aika kätevä noukkia pois ennen seuraavaa lämmityskertaa.

Ylpeys käy lankeemuksen eellä. Kyllä kantti kestää poltttaa ilmaislavat varsinkin kun tulee myös muuntyyppistä pakkaus-yms puutavaraa ja firma joutuisi muuten maksamaan niiden hävityksestä. Kuten Ulvilan liikkeessämme tapahtuukin. Romukoijari vie ja lähettää suolaisen laskun perään. Ja myy ne itse tietenkin eteenpäin.
Olen senverran ”firman mies” että jeesaan kun tuo kauppa ja oma kuljetuskalusto on muutaman sadan metrin etäisyydellä. Omana etuna tällainen leudon ajan lämmitysetu. Ei sitä sydäntalvella enää tahita tietenkään. Nythän myös lämmitys tulee taloonkin täysin ilmaiseksi kun kiertovesipumppukin saa vielä huilata. Itse tehty lämmitysverkosto toimii hienosti vapaakierrolla joten on sähkölaskukin edelleen kesätasoa. Vai kulkeeko teillä talon sähköt nyt 32-33,00 euroa/kk?
Eihän niitä sijoitus-ja metsänostorahoja palkkalaiselle jää jos ei ole nuuka ja tarkka elämäntyyli. Järjenkin käyttö on sallittua.