Keskustelut Metsänhoito mänty-kuusisekametsän perustaminen

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 36)
  • mänty-kuusisekametsän perustaminen

    Meillä on aina välillä onnistunut niin, että perkausvaiheessa on joskus ollut mäntyjä jopa niin paljon, että on syntynyt lähes 50-50 puulajisuhde.

    Usein on kuitenkin käynyt niin, ettei sitä mäntyä olekaan ollut enää siinä vaiheessa riittävästi. Syynä joko männyn pieni taimimäärä ja/tai hirvet.

    Olen tänä kesänä varhaisperannut paria 5-6 vuotta sitten istutettua tuoreahkoa kuviota. (Siis poistanut kaiken lehtipuun ja hyvin varovaista havupuiden poistoa) Aika paljon löytyy männyntaimia, jotka vielä onnistuu pelastamaan koivujen varjosta.

    Siis näyttää välttämättömältä aikaistaa varhaisperkausta, jotta luotaisiin edellytykset riittävälle männyntaimistolle. Jatkossa pitää vielä tietenkin huolehtia syntyvän lehtipuuston uudelleen perkauksesta. Vähän työlästä, mutta toivon mukaan palkitsevaa.

    Onko lukijoilla kokemuksia?

  • jees h-valta

    Eikö ole aika kornia puhua sekametsästä kahdella puulajilla?

    suorittava porras

    Monesti liian myöhään tai kokonaan tekemättä jäänet perkaukset ovat selkeästi syynä männyn katoamiseen istutusalalta. Hirvet osaltaan täydentävät tuhoa napsimalla vesakon suojassa kituvia taimia vuosi toisensa jälkeen. Kun raivaus tehdään silloin , kun koivu ei ole ohittanut kasvussa havupuuta , voidaan vahingoilta välttyä lähes täysin . Nopeasti varttuva taimikko on myös vähemmän aikaa hirvien ulottuvilla. Ylivoimaisesti pahin uhka männylle on kuitenkin päälle ”karkaava” koivu.

    Tuohon perkauksen voimakkuuteen toteaisin sen verran , että jo taimivaiheessa kannattaa poistaa alle 2 m:n etäisyydellä kasvatettavaksi aiotusta puusta kasvava heikompilaatuinen yksilö.Myöhemmin poistaminen on hankalampaa. Jos odotetaan harvennusta , joutuu tällöin poistamaan molemmat lähekkäin kasvavat rungot. Luonto on tosin saattanut kaataa toisen jo sitä ennen. Viimeksi mainitusta on kokemusta aivan lähiajoilta. Paikallinen luonnontuho oli katkaissut tai kaatanut toisen vierekkäin (miltei samassa kannossa) kasvaneista puista yli 60%:n todennäköisyydellä. (kuvasarja Tiheä kasvatus taitolaji vai uhkapeliä + seuraava kuva). Sopivassa tiheydessä alusta alkaen kasvaneet puut ovat selkeästi vahvempia kestämään luonnonvoimia.

    Kurki

    Minullakin on yksi uudistusala, josta näyttäisi tulevan myös korni sekametsä.

    Hakkuussa hienojakoisella kivennäismaalla jätettiin suojuspuustoksi kuusia, hieskoivuja ja mäntyjä tarkoituksena uudistaa tuo 3 ha kuuselle. Samalla hakattiin ojaurat n. 15m välein, joihin kaivoin sitten ojat ja ojamaat tasailin 4m etäisyydelle ojan molemmin puolin ja istutin kuusetaimet 2m välein.

    Nyt kun olen raivannut ojanvarsia tuolla uudistuskohteella, niin huomaan että siemenlähtöisiä männyntaimia ojien varsilla ( n. 3m ojasta alueella) on niin paljon että kornin sekametsänhän sinne saa, sillä männyntaimet ovat jo karanneet paljon pitemmiksi kuin 0,5…1m kuusentaimet ja alkavat kohta olla hallansuoja noille istutuskuusille. Täällä tuo kuusentaimi juroo useita vuosia, että nyt vasta näkee taimien latvoissa 30 cm vuosikasvuja. Mäntyhän pukkaa jo 5 vuoden vuoden jälkeen siemenen itämisestä 0,5 m kasvuja.

    Ikävää vain on, että kaikki nuo kuusentaimet ovat taas( 3 vuotta sitten oli yhtä paha ruoste-epidemia) suopursuruosteen keltaiseksi värjäämiä ja se hidastaa taas niiden kasvua.

    Korpituvan Taneli

    Tyhmällä Tanelilla on tyhmät kysymykset.

    Miksi pitää perustaa varta vasten kahden puulajin sekametsä? Ymmärrän kyllä jos sellainen sitten jostain syystä jää käteen kun uudistamisen kiemuroissa kurvaillaan. Mutta miksi erikseen pyritään kahden puulajin metsään.
    Yksi asia, joka tälläistä puoltaa on jäänyt joskus mieleen. Koivuihin ei tule ruskeita täpliä, jos ne kasvavat kuusikossa. Mitä muita etuja voisi kahden puulajin metsällä olla?

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Metsäkupsa

    Mänty-kuusisekametsän muodostuminen on itselläni tapahtunut seuraavasti.Olen hakkuualueen muokkauksen suorituttanut syksyllä,ennen lumien tuloa.Keväällä olen istuttanut kuusentaimia,männyt ovat tulleet luojan kylvöstä.Varhaisperkauksessa olen varovaisesti raivannut räkämännyn oloiset puut ,sekä kaikki lehtipuut.Rauduskoivut kerkeävät peliin mukaan seuraavaan taimikon perkaukseen,ainakaan suuremin en ole huomannut lahovikoja tyvikatkaisussa .

    suorittava porras

    Kyllä sinne metsään lehtipuutakin mahtuu . On vain huolehdittava oikeasta kasvatustiheydestä. Heikkolaatuisia puita ei kannata edes yrittää kasvattaa .

    Monesti kiinnitetään huomiota vain lehtipuuvesakon kesäaikaisiin haittoihin , varjostamiseen tai liian lähellä kasvavan puun piiskausvaikutukseen. Talvella kuitenkin saattaa tapahtua vielä enmmän ikäviä asioita. Lumikuorman alla maahan asti taipuva koivunalku saattaa katkoa ajan kuluessa monenkin havupuuntaimen latvat poikki useiden metrien etäisyydeltä . Kaikki taimien latvarikot eivät siis läheskään aina ole hirvien aikaansaannoksia Tämän vuoksi jättäisin vain parhaat koivuyksilöt kasvamaan . Ei tuhansia , vaan sata , jos sitäkään hehtaarille.

    Gla

    Timpan peräämää kokemusta ei kasvatusmetsäksi kehittyneestä vielä ole, mutta seurannassa kyllä. Sen sijaan 5-6 vuotta varhasperkaukseen tuoreella paikalla on minusta 1-2 vuotta liian pitkä aika. Istutuskuusi on jo jäänyt vesakon jalkoihin ja paikoin taimia saa ainakin kesäaikaan etsimällä etsiä. Yllättävän hyvin pienet männyntaimet kuitenkin heinikossa sinnittelevät ja niitä olen koittanut säästellä tavoitteena kuusikko, jossa on mahdollisimman paljon mäntyä ja 10-20% koivua. Toistaiseksi männyn määrä (luontainen) ei ole ollut läheskään 50%, joten vaaraa liiasta määrästäkään ei ole ollut. Lisäksi kuuset ovat mäntyjä edellä, joten tuskin männyistä paha kilpailija muodostuisikaan, vaikka lukumäärä iso olisikin. Mutta viimeistään ensiharvennuksessa sitten katsotaan, mihin suuntaan jatketaan. Pääasia kuitenkin on, että taimikkovaiheessa on riittävästi runkoja, joista on varaa valita ainespuuksi kasvatetavia.

    jees h-valta

    Palaan vielä tuohon omaan käsitykseeni sekametsästä.
    Olen aina,nytkin, jättänyt raivauksella (varhaisperkaus) vähintään hiukan kaikkea mitä alalta löytyy. Silloin voidaan mielestäni puhua sekametsästä kun puulajeja on vähintäänkin viittä mieluummin lähemmäs kymmentä. (Silloin myös luonto kiittää luonnonystävää ilman minkään valtakunnan viherpipertämistä).
    Nyt raivausalaltani löytyy h-haapa, hies-ja rauduskoivut, tammia, pihlajia, metsähaapoja, kuusia, mäntyjä, katajia, tuomia (enempi pensasmaisena) paju/raita (sanon itse vain pajuksi) ja vielä lopuksi pensasmainen joka saattaisi olla jopa pähkinäpensas,(arvaus)
    Kaikki mahtuu pieninä määrinä mutta aina sopiviin paikkoihin kyllä jää. Paljon esim. pihlajaa kyllä meni maahankin. Pohja on kyllä myös kuin paratiisin luonnosta. Ala noin hehtaari.
    Ja toimin kyllä muilla kohteillani aika samantyyppisesti vaikka tämä nyt on rikkaudestaan aivan omaa luokkaansa.

    Timppa

    Miksi siis sekametsä?
    1. Joku tutkimus kertoo, että sekametsä kasvaa paremmin. Siis ainakin mäntyjen ympäröimät kuuset. Tuntuu luonnolliselta koska kuusia on harvemmassa ja niiden juurilla on laajempi ala hankkia vettä ja ravinteita ennen kuin naapurikuusi tulee vastaan. Mäntyhän tunkee juristonsa enempi syvään.
    2. Tietysti helpompi sopeutua vaikeasti ennustettaviin markkinoihin.
    3. Tuholaisriskit eri puilla ovat erilaiset.
    4. Männyn laatu yleensä parempi.

    Koivun kanssa pelaaminen on kyllä vaikeaa. Yleensähän sitä jätetään paikkoihin, joista havupuutaimet puuttuvat. Normaalistihan koivu nopeakasvuisena valtaa liikaa alaa ja kurittaa niiden kuusten latvoja.
    Vaikea on sen kasvutus myöhässäkin. Naapuri (metsäyhtiö) oli jättänyt kuusikkoon koivuja. Koivut olivatkin jääneet honteloiksi ja niinpä ne lähes kaikki ovatkin joko luokilla tai poikki.
    Siellä havupuiden seassa ne tuntuvat houkuttavan hirviä, jotka samalla syövät mäntyjäkin.
    Siis onnistuneen koivu-havupuusekametsän onnistuminen on todella monen sattuman summa.

    jees h-valta

    Kuten tiedämme ne laadukkaimmat koivutkin löytyvät nimenomaan sekametsästä joten tuo Timpan monen sattuman summat ovat kyllä vielä olleet arkipäivääkin aika monen metsänomistajan metsissä. Ei se tilaa määräänsä enempää ota mutta useinhan sen alle ja lähelle kasvaa alikasvoskuusia jotka helposti päätehakkuulla saatetaan tulkita jälkeenjääneiksi varsinaisiksi taimiksi.
    Tehdään vain virhetulkinta.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 36)