1970-luvulla ja vähän myöhemminkin uudistettiin vanha kuusikko ”sapluuna”-uudistamisketjulla: avohakkuu, raivaus, äestys ja männyn istutus 2-vuotisilla avojuuritaimilla, viljavimmat alueet ra-koivulla. Tulokset olivat alkuun rohkaisevan hyviä. Yleensä luonto antoi taimikkoihin tiheyttä lisää. Samanaikainen hirvikantojen määrätietoinen lisääminen alkoi aiheuttaa ongelmia istutetuille männyn- ja koivuntaimille.

Samaa menetelmää jatkettiin vielä pitkään, kun saatiin takeita hirvikantojen leikkauksesta. Kuitenkin vasta vuoden 1981 paikkeilla hirvikanta onnistuttiin taittamaan jatkuvalta nousu-uraltaan, mutta sekään ei taannut koivun- ja männynistutusten onnistumisia. Tuli kuusenistutusten aika. Taitaa tulla kohta kuusenkaarnakuoriaisten aika.

Nykyisillä muokkausmenetelmillä ei ole mitään ongelmia uudistaa kuusikoita männylle istuttamalla. Luonto tulee nytkin antamaan lisätiheyttä ja sekapuustoa. Ensiharvennuksiin päästäisiin ilman hirviä noin 10 vuotta samanikäisiä kuusenistutusaloja aikaisemmin. Jalostetuilla taimilla istutettaessa ei laatuongelmiakaan enemmälti ilmene.

Timppa: ”Mitä vikaa on sekataimikossa kuusi/mänty?”

Terveellä, ehkä hiukan karkeamman pään mt:llä se on varmasti hyvä vaihtoehto. Mutta lahossa paikassa sillä varmistetaan lahon säilyminen alalla ainakin seuraavat 60 vuotta. Ainoa mahdollisuus, jonka tuossa näen on se, että kantojen nosto vähentäisi juurikääpää ja ennenkaikkea nopeuttaisi sen häviämistä niin paljon, että kuusen osuudella 30…50% maaperä puhdistuisi ennen kuin uudet taimet saastuisivat. Mutta tutkittua, varmaa tietoa ei tästä ole, vain olettamuksia kantojen noston positiivisesta vaikutuksesta.

Kyseessähän on tyypillinen riskienhallintaongelma. Siis toisaalta kuusien lahoriski. Toisaalta männyntaimikon riskit alkuvaiheessa ja hirvien kanssa. Liian harvaksi jäänyt mäntytaimikko tuottaa kuitua tavoitellun tukkisaannon asemasta.

Lopputuloksiakin voi olla monia. Kuuset lahoavat ja hirvet syövät männyt. Jos kyseessä on hyvin kasvava maapohja, niin kuuset voidaan kaataa vaikka 45-vuotiaina, jos laho uhkaa. Ja saadaan kunnon tukkisaanto. Kasvamaan jää kuitenkin ainakin harvahko männikkö, jota voidaan kasvattaa sitten vaikka kuinka kauan, koska tarvittava karsiutuminen on toteutunut kuusten seassa.

Siis edelleen olen sekataimikon kannalla. Vaikka 1100+1100/ha. Mutta veikkaustahan tämä on enkä ota lopputuloksesta vastuuta. Hyvin ratkaisevaa on myös se, millainen on tuleva pintakasvullisuus. Kuten tiedetään se saattaa tuottaa monenlaisia yllätyksiä.

Eikö tuo nyt ole vähän liian rehevä maa männylle ? Kuusi on minustakin poisluettu noiden lahojen takia. Eikö tuossa olisi koivikon paikka nyt ? Ilman muuta kannatan havujen poisvientiä ja tämän hetkisen kokemuksen mukaan kannot myös ja jos mahdolllista eikä lahoa löydy niin kannot jätetään paikalleen 30 – 40 m metsän reunasta. Niihin vain normi mätästys. Ihan sen vuoksi että vesakoituminen vähenee potenssissa jos maata ei möyhitä kauttaaltaan. Sen olen huomannut tänä vuonna.

Mitäpä sitä sitten ei tekisi että välttyisi lehtpuun kasvatukselta. Aika tyypillinen asennemaailma. Ei oikein aukene minulle. Miksihän nopeakasvuinen lehtipuu ei kelpaa maisemallisesti kun kuitenkin muuten saa monta vuotta kauemmin katella ryönäistä aukkoa.
Ja saattaa jopa keritä elläissään kasvatella vielä hakkuukuntoonkin.
Makuasioista tietty ei sovi kiistellä mutta en kyllä koivumetsää kauniimpaa tiedä kuin haapametsän. Heh!