Kovin on erilaisia maat siellä suorittavan suunnalla, kun siellä riittävän ajoissa tehty varhaisperkaus tuntuu olevan ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin. Minäkin olen tehnyt yli 40 vuotta varhaisperkauksen kaikkiin taimikoihini 3-5 vuoden kuluttua istutuksesta tai kylvöstä. Siitä huolimatta vain kaikkein karuimmilla kallioisilla mailla olen välttynyt suuremmilta jatkotoimilta ennen ensiharvennusta. Metka on siitä hyvä, että tuen saa uudestaan jo viiden vuoden kuluttua varhaisperkauksesta, koska vähänkin rehevämmillä mailla taimikonhoidolla on silloin jo kiire.

”

”Voimakkaan ensiharvennuksen (60 % runkoluvusta) seurauksena puuston tilavuuskasvu aluksi pieneni harvennusta seuraavina vuosina, mutta se saavutti harventamattoman puuston kasvun tason 15 vuoden kuluessa harvennuksesta. Voimakas harvennus pienensi männikön tilavuuskasvua 15 vuoden aikana yhteensä 15 m3 ha–1 (12 %) verrattuna harventamattoman puuston kasvuun.”

Tuossahan tuo tuli selvästi todettua ettei se metsä paranna kasvuaan paranna harvennuksin.”

Kun tehdään tarkoitushakuinen tutkimus, jonka tulokset tulkitaan tarkoitushakuisesti, niin ”tutkijakin” pääsee tavoittelemaansa tulokseen, kertomatta kuitenkaan todellista tulosta, koska :  ”Rajoitetun materiaalin – ajan ja määrärahojen niukkuuden vuoksi, tutkimusta ei voitu viedä loppuun saakka”

Tutkimattakin on selvää tälläkin palstalla melkein kaikille, että: Kun ylitiheä männikkö kasvaa hyvällä pohjalla, maa antaa kaikkensa ja massaa syntyy. Kun sellainen harvennetaan voimakkaasti, jatkavat jäljelle jääneet puut kasvuaan aluksi jopa hieman hidastaen, koska juuristoa pitää kehittää ja neulaskerta uusia (2-3 vuotta. Sen jälkeen nuo yksilöt ovat parantuneessa kasvukunnossa, mutta runkoluvun ollessa vajaa puolet kokonaismassan määrä ei lisäänny ihan niin paljon / ha, kuin umpitiheässä, mutta umpitiheässä lisäkasvu on lähes arvotonta, koska se jakaantuu käyttökelvottomiinkin runkoihin. Tuotakaan tilannetta ei synny, kun hoidetaan nuori taimikko ja nuori metsä edellaankin Tapion suositusten mukaan.

Toisinajattelevat värkätköön vaikka raamatun uudelleenkirjoittamisen parissa, mutta älkööt sekaantuko asialliseen asiaan.

Ne ongenvavan vahvuiset saitat joudutaan kaatamaan maahan ennenkuin kuviolle tulee ensiharvennus. Lähes olemattomia risuja ei kukaan enää keräile metsästä vaikka ilmaiseksi saisi.

Kannattaako siis kasvatella arvotonta jätepuuta joka on hidastanut arvokasvua jopa yli puolet ja jonka raivaaminen loppua kohti tulee maksamaan jopa tuhat euroa hehtaarilta?

Jätkä selitti tapansa mukaan hyvin. Harvennushakkuussa saadaan tuloja. Metsikön arvokasvu paranee. Eikö nämä jo riitä?

Sitä kannattaa tässä kuitenkin korostaa että noin voimakas ensiharvennus (60 % runkoluvusta) ei ole suositusten mukaista vaan kokeellista. Tutkimuksessa kokeillaan tietenkin sellaisiakin vaihtoehtoja, joista tiedetään ennalta että ne eivät ole optimaalisia, jotta saadaan todennettua mittauksin ko. vaihtoehtojen seuraukset. Samaan tapaan VJJ todensi, että rehevän maan rauduskoivikko kannattaa perustaa harvana – muuten joutuu ennenaikaiseen epäoptimaaliseen harvennukseen.

Harvassa kasvaneessa metsässä (kuusi, koivu) voidaan turvallisesti ottaa puolet runkoluvusta, kun puiden latvat ja juuret ovat valmiiksi voimakkaat. Männikössä varmaan myös, jos tiheys on ennen enskaa selvästi alle 2000 runkoa? Jos se on suurempi, sitten enskassa esim. 40 %, pois mutta tilanteen mukaan.

En ole lähtenyt tuohon. Jos/kun pinta-aloja on kohtuullisen riittävästi, se ei oikein onnistukaan. Aina on tulossa maasto ja puustovaurioita ylimääräisillä käynneillä. Ja kuitenkin 2- 3 harvennuskertaa vaikkapa 50-70v kierto-ajalla ei jätä kummoisen pitkiä tointumis-kasvunaikoja puustolle. Harvennuksessa pitää olla vaikuttavuutta ja ”suoda aikaa” kehittymiseen.

Usein käytännönläheinen realismi, jossa raha huomioidaan on se mikä ohjaa päätöksentekoa. Kun on ensiharvennus puustoa 5 hehtaaria, niin jos siellä poistuma on 30 mottia hehtaarilta, ostajia ei kiinnosta, tai puun hinta on huono. Jos poistuma 60 mottia hehtaarilta, havutus voi jopa mahdollistaa kesäkorjuun, kokonais motti määrä on kiinnostava ja puun hinta on huomattavasti parempi. Heti saadaan kattava korvaus puukaupassa seuraavan kymmenen vuoden kuutiomääräiselle kasvutappiolle. Mutta tietysti, jos halutaan metsällä lähinnä hiiltä sitoa, sitten kannattaa miettiä hieman muitakin vaihtoehtoja.

2500 runkoa kun harvennetaan tiheyteen 1000, poistuu runkoluvusta 60%, mutta alaharventaen jää hyvä puusto, joissa kaikissa kasvu yli 100% tukkia. Jossain tapauksissa voi olla optimi vaihtoehto.