Tottakai pitää testamentilla ohittaa perijät ja jos voisit mitättömällä summalla maksaa jakuitata velat kuolemalla niin eihän perintö tai lahjaveroa tuolloin voi ohittaa. Kaikkihan siirtäisi perinnön tai lahjan noin jos tuossa olisi järkeä.

Jos tilaa ei makseta, katsotaan se lahjaksi. Tai ainakin osa siitä, esim. jos kauppahinta on alle 75%.

Taisi olla joku kolmen vuoden sääntö, jollon lahjakin saattaa muuttua ennakkoperinnöksi.

Yleensä hallintaoikeus kai tarkoittaa että tilalta saa myydä vuotuisen kasvun verran puuta. Ei ainakaan kannata määritellä ”niin kauan kuin myyjä on elossa”, vaan maksetulla hinnalla (joka on siis ikään kuin koroton laina) pitää olla maksimi. Myös pitää määritellä kuinka paljon puuta myyjä saa myydä hallintaoikeuden aikana, jotta tilan arvo ei laske sopimusaikana.

Tällaiseen eräänlaiseen syytinkikauppaan olen törmännyt aiemmin Ranskassa, jossa iäkkäät henkilöt myyvät asuntojaan sellaisin ehdoin että omistusoikeus siirtyy vasta omistajan kuollessa. Kauppahinta on melko lähellä markkinahintaa. Myyjä rahoittaa sillä loppuajan elämisensä ja hoitonsa. Vastaavia asuntokauppamalleja on jonkin verran myös Suomessa ollut esillä, mutta ilmeisesti ei kovin laajasti. Malli taitaa olla nimeltään käänteinen asuntolaina.

Normaali kauppa on monin tavoin selkeämpi vaihtoehto.

Ihan oikein ahneille sukulaisille. Aika läheltä liippaa semmonen tapaus, että poikamies löysi vanhoilla päivillään nuorikon ulkomailta. Siitä poikamiehen veli suuttui ja päätti hakea veljensä holhoukseen. Mutta eipä onnistunutkaan.

Meillä metsänomistajilla luulisi olevan kokemuksia maksullisista lahjoituksista. Olemmehan joutuneet tekemään niitä teollisuudelle aina. Ainakin omasta mielestämme.