› Keskustelut › Puukauppa › Maistraatti ja hakkuulupa

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 30)
1 2 3

  • Maistraatti ja hakkuulupa

    Lähetetty: 13.2.2016, 10:29

    Äitini on vajaavaltainen ja hallitsee isäni kuolinpesän pientä metsää, pinta-alaa vajaa 20 ha. Olen metsäalan ammattilainen ja olen hoitanut metsäämme kymmeniä vuosia. Nyt oli tarkoitus tehdä harvennushakkuita hankintakaupalla, koska metsä kärsii paikoin ylitiheydestä. Puun myyntiin tarvitaan maistraatin lupa.Lupaa ei anneta, jos ei ole esittää ulkopuolisen tahon laatimaa mh-suunnitelmaa. Olen vastannut maistraatille, että meillä ei ole sellaista emmekä tarvi sitä. Puun myynnistä ei siis tule mitään. Kenellekähän tästä voi valittaa. Huoltajuuslaki on onneton tältä osin; tai sitten lain tulkinta.

    Tekijä
    Nimetön
    Teema Puukauppa Puukauppa
  • Ammatti Raivooja 13.2.2016, 20:08

    Mä luin tuon lopputekstinkin enkä pelkkää otsikkoa. Voin referoida:
    Kenelle voi valittaa?
    -Ainoana ehdotin kenelle voisi valittaa
    Huoltajuuslaki on onneton.
    -esitin korjausta
    metsänhoitosuunnitelmaa ei tarvita
    -Silti mm. Taneli ehdottaa sen tekemistä

    Jätkä pätkät 13.2.2016, 20:22

    Takaan, että kunnallinen edunvalvoja hoitaa asian! Meidän kaupungissa hän hankki maistraatista luvan myydä uskonsisarelleen helkutin hyväpuustoisen tilan suunnilleen verotusarvolla.
    Käräjille juttu meni, mutta ei auttanut. Kyllä usko on vahva.

    Korpituvan Taneli 13.2.2016, 20:24

    Niko tosiaankin oikeassa, AR kamppailee päästäkseen palstan pohjimmaiseksi! Mutta kun se paikka onjo varattu.

    Kun lukee avauksen pitää toki raivoamiseen erikoistuneenkin ymmärtää, että siinä tarvitaan neuvoja akuuttiin tilanteeseen. Siihn eivät mitkään, epärealistiset, lainmuutoshaihattelut kelpaa ja piste.

    Ei ole syytä paskoa raivollaan jokaista ketjua, onhan sinulla se ikioma ketju tuolla toisessa osioissa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Visakallo 13.2.2016, 20:26

    Vajaavaltaisuus on aina ongelma jos ei ole edeltä tehnyt edunvalvontavaltuutusta.
    Metsäomaisuus on vain yksi esimerkki.
    Aivan sama koskee asuntoja, pörssiomistuksia ja muita sijoituksia.
    En uslo, että pelkästään metsäomaisuutta voitaisiin jatkossakaan kohdella eri tavalla kuin muita omaisuuseriä.
    Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi itse etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan esimerkiksi heikentyneen terveydentilansa vuoksi.
    Valtuutetun tulee tehtäväänsä ryhtyessään antaa maistraatille luettelo niistä valtuuttajan varoista ja veloista, joita valtuutus oikeuttaa hänet hoitamaan.
    Maistraatti valvoo valtuutetun toimintaa. Tässä tarkoituksessa maistraatti voi tarvittaessa pyytää valtuutetulta selvitystä valtuuttajan asioitten hoitamisesta.

    Nimetön 14.2.2016, 08:59

    Kiitoksia vastauksista. Sehän tässä eniten risoo, kun maistraatissa ei katsota sitä, miten asiat oikeasti ovat, vaan katsotaan sitä, miltä ne näyttävät. Tämä menettely ei sovi yksinkertaisesti ajatteluuni. Turhia säädöksiä pitää karsia.
    Korpituvan Tanelin ehdotusta pidän itsekin parhaana etenemistienä. Minulla on valmis itse tehty mts., haen siihen ulkopuolisen allekirjoituksen. Maistraatille ei itse tehty käynyt, vaikka vakuutin olevani alan ammattilainen ja laatineeni niitä useita ulkopuolisille.
    Metsää.fi-sivuston tilatiedot eivät maistraatille kelvanneet, se tuli testattua.
    Opiksi kaikille: Tehkää ajoissa itsellenne edunvalvontavaltuutus! Säästytte paljolta byrokratialta.

    Timppa 14.2.2016, 09:47

    Vähän asian sivusta. Holhousvaltuuksia voi käyttää tosiaan väärin tai sitten holhooja joutua syyttä vastaamaankin .

    Tiedän sodan jälkeiseltä ajalta parikin tapausta, jossa holhooja möi orpojen omistaman tilan. Möikö kaverilleen. Sitä en tiedä, mutta tietysti kaupat olivat huonot, sillä inflaatio söi kauppahintojen arvon. Tietysti ne, joiden omaisuus myytiin, olivat loppuikänsä katkeria.

    Sitten toisenlaisia esimerkkejä vähän vanhemmilta ajoilta.

    Äidinäidin isä oli 1800-luvun lopulla tilallisen lasten holhooja. Leski avioitui ja asui uuden puolisonsa kanssa tilalla ja tietysti hoiti ja kasvatti lapsensa siellä. Kun tytär avioitui, niin hänen aviomiehensä haastoi holhoojan käräjille perusteenaan se, että holhoojan oli pitänyt kilpailuttaa tilan vuokraaminen ja nyt olivat leski ja uusi aviomies saaneet käyttää sitä liian halvalla. Niinhän siinä kävi, että holhooja joutui maksamaan suuret korvaukset 15 vuoden ajalta, koska siis oli antanut lesken jäädä asumaan tilalle.

    Isänisä oli 1900-luvun alussa pikkutilan puoliorpojen lasten holhooja. Leski möi uuden aviomiehensä kanssa tilan mailta puita. Tiesikö isoisä, ei selvinnyt asiakirjoista. Luullakseni ei. Joutui joka tapauksessa korvaamaan puiden arvon lapsille.

    MaalaisSeppo 14.2.2016, 10:13

    Eikös ulkopuolisella teetetty metsäsuunnitelmakin maksa. Voi olla, ettei maistraatti anna ko. toimenpiteeseen lupaa, jolloin tulee pattitilanne.

    A.Jalkanen 14.2.2016, 11:15

    Jos metsäsuunnitelman tiedot ovat valmiina, ulkopuolisen tarkastus ja hyväksymisleima ei paljoa maksane. Suurin kuluerä ovat kuitenkin maastotyöt.

    Timpan kuvaama holhoustapaus herättää kysymyksiä. Varmasti se on lain mukaan oikein mennyt, mutta silti: eikö leskellä ole aina oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon? Oliko tilanteessa ratkaisevaa se, että leski meni uudestaan naimisiin? Olisiko tila tuotantoineen pitänyt vuokrata ulkopuoliselle ja miten korvaussumma arvioitiin?

    Timppa 14.2.2016, 11:52

    Kertomani tapaus sattui siis yli 100 vuotta sitten. Vaikea sanoa, mikä silloin oli oikeuskäytäntö. Kyllä siinä mielestäni holhooja joutui syyttä maksumieheksi. Sitäkään en tiedä oliko tämä isoäidin isä jostain syystä vähemmän pidetty, millä tietysti voisi silloin kuvitella olevan osuutta ratkaisuun.

    Luulisi, että tapaus saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että tämä isoäidin isä kuoli yllättäen. Hän oli velkaantunut myös taattuaan jotain konkurssiin päätynyttä kyläkauppiasta ja lainattuaan vävylleen, joka ei pystynyt maksamaan. Kuolema sattui 1900-luvun alussa. Sen ajan metsien tilanteesta kertoo, ettei perikunta uskonut pystyvänsä selviytymään metsää myymällä, vaan pisti koko 400 ha:n tilan Muuramen keskustassa huutokauppaan. Niin sitä Ahlström sai omistukseensa Muuramen harjun ja paljon muutakin. Velat tulivat maksettua ja vähän rahaa jäi ylikin. Leskelle jäi vain pieni mökki, jossa ei ollut saunaakaan.

    oksapuu 14.2.2016, 14:36

    Takauspaperiin ei pidä nimikirjoitusta laittaa, ei nyt eikä satavuottasitten.

    Niin se vain on…

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 30)
1 2 3