On se tuo Jätkä varsinainen kyylä. Seuraa ikkunoista koko ajan mitä naapurit tekee. Minulla ei ainakaan ole kiinnostusta seurata mihin naapuri ajaa autollaan tai omistaako mökin. Enpä viitsisi lähteä ajelemaan johonkin Saariselälle mökille satojen kilometrien päähän. Mieluummin ajan metsään risusavottaan.

Hesarin kolumni tänään 23.8. ”Terve maaperä voisi olla suomalaisen maatalouden kilpailuvaltti. Tässä tarinassa viljelijöille on tarjolla sankarin rooli: he voivat torjua ilmastonmuutosta, turvata luonnon monimuotoisuutta ja estää Itämeren rehevöitymistä.”

Tämä sama rooli on tarjolla tietenkin myös metsänomistajille ja he ovat sitä jo ansiokkaasti toteuttaneetkin. Turvemaiden osalta voidaan hienosäätää, eli ennallistaa ravinteita päästäviä, heikosti puuta tuottavia soita. Lisäksi voidaan käyttää jatkuvan kasvatuksen hakkuita niillä turvemailla, joilla metsä uudistuu luontaisesti. Jk-hakkuu on vähän niin kuin ennallistamisen ja avohakkuun välimalli: vähennetään joitakin ympäristövaikutuksia (maisema, vesistöt), mutta ei tingitä kohtuuttomasti tuotosta.

Kyllä se suomessa on juuri maatalous, joka on suurelta osin vesistöjä pilannut. Turha sitä on yrittää kiistää.

SYKEn vesitutkija Seppo Knuuttila oli jokunen päivä sitten aamutelevisiossa. Sama mies jonka venäläiset ottivat kiinni vesinäytteitä ottaessa.

Pistekuormitus teollisuudesta ja yhdyskunnista on saatu hyvin kuriin, hajakuormituksen kanssa on vielä tehtävää ja tietenkin myös Itämeren muiden rantavaltioiden ”hotspottien” kanssa (lähinnä Puolassa). Hajakuormitusta voidaan meillä vähentää metsätaloudessa juurikin turvemailla ja maataloudessa maaperää parantamalla. Esimerkiksi lupaava keksintö selluteollisuuden jätekuitu sekä sitoo hiiltä että vähentää valumia vesistöihin maatalousmaahan sijoitettuna. On ilmeisesti pitkäaikaisempi ja monipuolisempi ratkaisu kuin kipsi.

Sadeveden mukana tulee kyllä vesiin typpeä, mutta ei kai lainkaan sellaisia määriä kuin maalta. Suolapulssit Pohjanmerestä ovat vain väliaikainen apu: vuosikymmenien aikana Itämereen keräytyneet ravinteet ovat se varsinainen ongelma. Päästöjä maalta on vähennettävä ja myös kerättävä ravinteita pois syömällä Itämeren kalaa.

Puukin kanssa samoilla linjoilla luomusta, se on hyvä, erityisesti kotieläintuotannossa, jos se tuottaa riittävän elannon viljelijälle. Leppä on myös hyvä, metsätaloudessa aliarvostettu puu.

Ennen vanhaan pelloille ajettiin suomuraa ja hakattiin kuusen havuja joukkoon. Tiesivät perimätietona saaduilla opeilla, miten pelto saadaan kasvukuntoon ja kasvitauditkin väheni samalla.  Kuusessahan on antibiootisia aineita jotka estää varmasti bakteerien kasvamista pellollakin.  Varsinkin perunan kasvatus onnistui kuulemma hyvin ko. pellonparanteen levittämisen jälkeen : peruna kasvaa parhaiten vähän happamassa maassa eikä perunaruttoa esiintynyt ollenkaan.

Monet maitoallergikot pystyy käyttämään luomumaitoa vaikka saavat oireita tavallisesta homogenoidusta ja pastöroidusta maidosta. Itse käytän luomumaitoa sen paremman maun takia.

Luomuun siirtyminen kestää aikansa ennen kuin pilalle painunut maaperä elpyy kasvukuntoon. Silloin se aluksi kasvaa monenlaista rikkakasvia, jotka juurillaan muokkaa maata.  Luin kerran USA:ssa 40 vuotta luomuviljelyä harrastaneen viljelijän kokemuksista. Hänen viljelmänsä tuottivat siinä vaiheessa suuremmat sadot kuin naapurien tavanviljellyt pellot tuotti. Ja kokonaan ilman Monsanton myrkkyjä !

Tavanviljelykin tuottaa tosin Suomessa melko puhdasta ruokaa verrattuna monien muiden maiden antibioottien ja rikkakasvimyrkkyjen kyllästämään ”puhtaaseen ja halpaan” sapuskaan.

Suomen kasvuolot sopii hyvin mm. yrttikasvien kasvatukseen pitkän valoisan ajan ja pohjoisessa kylmän talven takia.