Kuten vastauksissa kerrotaan, varsinkin varttuneet männyt selviävät ns. pintapalosta ilman vakavia vaurioita. Nämä ovat luonnontilaisessa metsässä huomattavasti yleisempiä kuin latvuspalot, jotka tuhoisia myös männyille.

Kolmisen vuotta sitten oli muutama aari omalla tilalla palanut männikönpohjaa ilmeisesti salaman sytyttämänä tuhoten alikasvoskuuset ja aikeeni eri-ikäismetsän kasvatuksen jatkamisesta. Ilmeisesti salamointia seurannut vesikuuro sammutti palon. Maa oli musta ja nokinen, henkiin jäivät varttuneet männyt ja nyt palosta on enää näkyvänä merkkinä vaikeasti havaittavat hiiltymät tyvikaarnan pinnassa.

Perinteinen käsitys, että metsä palaa 300 vuoden välein ja kaikki puut kuolee, on väärä.

Varttuneen männikön harvennusta edeltävän ennakkoraivauksen ja avohakkuuta edeltävän uudistusalan raivauksen voisikin ehkä toimittaa kulotuksena. Saisikohan tähän vielä luonnonhoitoavustukset päälle?!

Hyvä ajatus Burl, lisäisi palaneen puun tarjontaa, mutta aika työvoimavaltainen tapa hoitaa raivaukset. Sehän on selvä että maapalojen yleisyys ehkäisi ennen kuusettumista männiköissä.

Koetin vihjata siskolle että kannattaisi ottaa metsälle palovakuutus, mutta ei tuo vielä ottautunut. Selvittiin vielä tästä ukkosmyrskystä. Jos kellä on arvokas palsta niin suosittelen palovakuutusta.

Säästöpuuryhmiä kuulemma polttelevat tilauksesta ja suojelumetsiä. Muun muassa Etelä-Konneveden  kansallispuiston yksi saari ennallistamismielessä.

En aivan vakavissani ajatusta esittänyt. Eloonjäävässä paksukaarnaisessa männyssä noki jää kuoren pintaan ja hilseilee aikanaan pois. Ennen vanhaan oli tapana merkitä siemenpuita vuolemalla kevyesti kaarnan pintaan rinki puun ympäri, viiden vuoden kuluttua nämä olivat hävinneet. Tietenkin jos tuuli käy ja painaa tulta tyveä vasten, on seurauksena koro ja jos ei siitä oteta lumppia, nokea voi jäädä kuorittuunkin tukkiin.

Edit: tulen pystyyn tappamat, pinnaltaan hiiltyneet rungot tietysti ovat ihan eri asia. Niistä ei noki ja hiiltynyt puu lähde kuin sahalla.

Maastopalo oli myös takavuosina meidän hoitoalueella. Paloi noin kymmenen hehtaaria nuoren metsän aluskasvillisuutta.. Salama sytytti ja maasto oli hieman vaikeaan kallioista / kivistä pohjaa, joka kasvoi nuorta mäntyä.viisi yötä siellä vietin. Kyse oli jälkivartioinnista / jälkisammututksesta, jossa etsittiin kohtia, joista tuli savua.

On aika veikeää, että aamuyön tunteina, kun tyyne on ihan tyyni, ei savua näy missään, mutta kun aamuaurinko nousee, herää tuulenvira ja savuavia pisteitä on sadoittain. Silloin vain lapioidaan ja kastellaan. Päivät oltiin nukkumassa / vuoronvaihto, ja  yöllä mättäitä pöyhittiin.

En ole käynyt myöhemmin alueella, enkä osaa sanoa, kuolivatko puut.

Jälkisammutus on maanomistajan vastuulla, palokunta oli jo poistunut alueelta, kun menimme paikalle.