Keskustelut Puukauppa Maaseudun autioittivat metsänhoitajat

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 136)
  • Maaseudun autioittivat metsänhoitajat

    Palstalla keskustellaan maaseudun autioitumisen syistä. Olen osoittanut syyksi pellon ja metsän elinkeinojen eriyttämisen.

    Maataloustraktoreiden korvaaminen metsäkoneilla puunkorjuussa on ollut maan talouselämän kaikkien aikojen suurin moka. Moka maksaa tänä päivänä ainakin 600 miljoonaa euroa/vuosi. Jos puu korjattaisiin maataloustraktoreilla, puun hintaa voitaisiin nostaa noin seitsemän euroa/kuutiometri ilman, että metsäyhtiöiden puukustannukset (tehdashinnat) nousisivat.

    Tällaisen tuloksen antaa Lauri-laskuri, joka löytyy internetistä linkillä C:\Users\Lauri\SkyDrive\Julkiset\770329 Lauri-laskuri 22.1.2017.xlsx

    Perustelut maataloustraktorin käytölle löytyvät linkillä C:\Users\Lauri\SkyDrive\Julkiset\770329 Isännättömän rahan tuhlaus.docx

    Maaseudun vireä elinkeinotoiminta 1960-luvulle saakka perustui maa- ja metsätalouden elinkeinojen liittymiseen toisiinsa maatiloilla. Peräkkäisille vuodenajoille ajoittuvien pellon ja metsän kausitöiden yhteenliittäminen antoi maatilan maataloustraktorille ympärivuotista käyttöä ja metsäyhtiölle halpaa työvoimaa ja puunajon kalustoa talvikorjuuta vaativien sahatukkien korjuuseen.

    Pellon ja metsän työvoiman yhteisellä käytöllä luotiin 1960-luvulle saakka optimaalinen ympäristö maatalouden ja metsätalouden elinkeinoille, puunkorjuun taloudelliselle tehokkuudelle ja luontoympäristön huomioonottamiselle. Pellon ja metsän elinkeinojen yhteys on luonnonlaki.

    Tämän idyllin rikkoivat metsänhoitajat 1960-luvulla. Metsänhoitajat kokivat maatalouteen työvoiman ja koneiden siteillä liitetyn metsätalouden maatalouden tavoitteille alistetuksi. Metsänhoitajat halusivat metsätaloudesta itsenäisen elinkeinon.

    Metsäkoneiden käyttöönottoa nimitettiin puunkorjuun rationalisoimiseksi. Rationalisointi oli stiiknafuulian kaltainen taikasana, sillä metsänhoitajat itsekään eivät tienneet eivätkä vieläkään tiedä, mitä rationalisointi tarkoittaa.

    Puunkorjuun tehokkuutta mitataan työtunnin kuutiometreillä kuutiometrin kustannusten sijasta. Maksaja – puun myyjä – eristetään puunkorjuusta ja sen taloudenpidosta puun pystykaupalla.

    Maaseudun autioitumisen syy on metsänhoitajilta puuttuva liiketaloudellinen osaaminen.

    Lauri Vaara

  • Jovain

    Tolopainen. Oleellista on, että metsänomistaja eristetään pystykaupalla puunkorjuusta, niin kuin aloituksessa todetaan.

    Suomihan on hyvin toimeen tuleva maa. Varaa on ollut eriyttää maa- ja metsätalouden elinkeinot, vaatia kahdet resurssit koneille ja jakaa metsäpuoli kahteen haaraan teollisuuden pystykauppaan/metsäkoneet ja metsänomistajien hankintakauppoihin/traktorit ym. Mutta ei enää varaa hyvittää kustannuksia, jotka peritään suoraan tuottajilta. Ei tarvitse ihmetellä, jos pelloilla ja metsissä menee heikommin.

    Ihmetellä täytyy myös sitä, että ”kustannusten perintä” on elinkeinotoimintaa, mutta puun tuottamista pidetään jo harrastuksena tai sivuelikeinona? Niin, ettei mitään uutta taivaan alla. Voi olla myös metsän vuokrausta tai kollektiivitoimintaa?

    Jätkä

    Näytähän kuitti Jovain, jolla osoitat, mitä kustannuksia sinulta on peritty, ja kuka on perinyt ja minkä takia.

    Ilman sitä olkoon sinun kaikki kommenttisi täyttä puppua.

    Burl

    Voi Ristus tätä aihetta. Onko vuottakaan aikaa, kun aiheesta oli edellinen viestiketju, missä juurta jaksaen selvitin tilanteen siihen, miksi esmes omilta hankintasavotoiltani puut siirtyy nykyään laaniin yleensä metsätraktorin kyydissä. En jaksa samaa perusteellista selontekoa uudestaan naputella.

    Osin maataloustuilla rahoitetun, metsävarustellun maataloustraktorin kuski valittelee, että puunajo ei näillä taksoilla kannata, metsäkoneyrittäjä taas ilomielin kuormia tuo tien varteen päästessään perinteiseen tapaan tehtyjä isoja kourakasoja kyytiin lappamaan. Se on kumma juttu, että vaikka Vaaran kustannustehokkaammaksi katsoman, elintarvikeomavaraisuuden turvaamisen tiimoilta osin veronmaksajien rahoittaman urakoinnin kannattavuus käytännön tasolla häviää länsimaisen markkinatalouden puitteissa rahoitettavalle metsäkonetyölle, pitää tämä aihe nostaa esille uudestaan ja uudestaan.

     

     

     

    Visakallo

    Minäkin haluaisin Jovain edes kerran nähdä sen puun ”tuottajahinnan”, mistä kaikki korjuukulut vähennetään. Kertokaa jo viimeinkin mistä tämä hinnasto loytyy, ja ketkä ja missä nämä hinnat on määritelty ja sovittu!

    Tolopainen

    Jovain, ei niitä kustannuksia peritä metsänomistajilta, vaan hyvitetään pystykaupan tekijöille parempana hintana. Kun myy  tukkeja hankintana, ei hakkuulle ja kuljetukselle saa mitään palkkaa. Mutta saahan puista kuitenkin rahaa, jos ne on tuuli kaatanut eli on taloudellisesti kannattavaa tietyissä tilanteissa tehdä korjuu itse.

    Metsäyhtiöt toimivat kilpailutilanteessa, niiden on tuotettava voittoa tai toiminta loppuu. Ne joutuvat myös varmistamaan oman puuhuoltonsa ympärivuoden eli korjuukalustoa pitää olla käytettävissä myös silloin kuin maanviljelijöiden traktorit ovat peltotöissä. Haluaisimpa nähdä sellaisen viljelijän, joka hoitaa karjataloutta seitsemän päivää viikossa ja vielä urkoisi metsässä 8h päivässä eli työmatkoineen menisi 10h päivässä ja tilantöissä vielä saman verran päivittäin.

    harrastelija

    Kyllähän se maalla eläminen muutaman kotieläimen kanssa ja metsässä rypemisen myötä on ollut tosi raskasta. Ennen kaupunkimaihin lähtöä seurasin läheltä, kun pienviljelijät kuittasivat vekseleitä toisilleen aina muutamia ennakkoon. Monet vanhemmat patistelivat lapsiaan jatkamaan opiskelua, koska eivät halunneet lapsilleen samaa työhelvettiä!

    Jo silloin oli selvää, ettei oikeasti liian pienellä tilalla pärjännyt. Suurempien tilojen jatkaminen yhdellä monista lapsista kaatui usein siihen, että tilan jatkajan lunastaminen toisilta perillisiltä oli liian kallista. Nykyisin luulisin, että suuri osa maanviljelijöistä on raskaan velkataakan alla. Kulujen kasvaessa, suuret koneet ja navetat, vaativat sen, että kaikki entisen kylän pellot on yhden tilan haalittava, jos mielii saada velat hoidetuksi.

    Kantohinnoista menee maailman pelureille suurin osa. Metsäteollisuuden miljardivoitot ”kotiutetaan” Suomen ulkopuolella. Pieni toivo on puun käytön tarpeen lisääntyminen, jolloin markkitalouden on toimittava.

    kuusessa ollaan

    http://www.metsakoneet.fi/keskustelu.php?lan=fi&cat=&showmsg=699414

     

    Tuossapa metsäkonemiesten keskustelua aiheesta…

    Jovain

    Puhutaan eri asioista. Kysymys on pystykaupasta ja toisaalta jopa pystykaupan korruptiosta. Sieltä löytyvät vastaukset kysymyksiin. Siitäkään ei voida lähteä, että alan tutkimus kyseenalaistetaan. Korruptoitunut toiminta ei osoita kuitteja tai hinnastoja, ei myöskään normaalipoiminnan ja vapaan kilpailun edellyttämiä tuloja metsänomistajille ja vielä vähemmän oikeuksia, sillä metsänomistajat eristetään puunkorjuusta pystykaupalla, joka on metsänomistajien taloudellisen toiminnan ydin tässä keskustelussa. En minäkään ole nähnyt kuitteja tai hinnastoja kuleksimassa.

    kuusessa ollaan

    Eipä mitään hinnastoja voi olla, koska toiminta perustuu yrittäjien antamiin tarjouksiin, jotka kilpailutetaan yhtiöstä riippuen vuoden tai pidemmän jakson osalta. Tietenkin voi foliohattu päässä epäillä kartellin kartellia ja kaikkea ufoista lähtien. Tässä esimerkiksi Metsähallituksen avoin tarjouskilpailu puun korjuusta.

    http://www.metsa.fi/tarjouskilpailut

     

    Tolopainen

    Traktori on hyvä väline kulkea palstalle ja kun on kärry ja kuormaaja mukana se helpottaa paljon hakkuuta, kun voi kaataa suoraan kuormaajan ulottuville, eikä tarvitse puihin käsin koskea, jos ei halua, hitaasti käy mutta on helppoa. Lisäksi on lämmin taukotila, ilman traktoria en alkaisi misään tapauksessa tehdä hankintatyötä. Kylmässä metsässä päivän viettäminen ei yhtään kiinnostaisi ja konkeloiden irroitus ilman kuormaajaa on liian työlästä ja vaarallista. Lisäksi voi ajaa valmiit urat joihin kaataa puut ja liikkuminen helpottuu oleellisesti, kun raiteet jäätyvät ei tarvitse hangessa rämpiä.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 136)