› Keskustelut › Metsänhoito › Maannousema ja raivaussaha-hommat

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 32)
1 2 3 4

  • Maannousema ja raivaussaha-hommat

    Lähetetty: 6.3.2013, 19:18

    Tervehdys,
    Viime kesänä tuli tehtyä kuusikossa raivaussahalla hommia. Viime aikoina on tullut mieleen, että kuinka viisasta se lämpimällä ilmalla on. Ottavatko lahottajasienen itiöt kuinka hyvin kiinni raivaussahalla tehtyihin ”kantoihin” ?

    Kylmällä ilmalla toki olisi juurikääpän suhteen järkevintä, mutta kun ne lomat passaa olemaan kesäkaudella ja metsät muuten vähän turhan kaukana viikonloppusahaamista ajatellen…

    Tekijä
    Petri
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • JMa 8.3.2013, 16:46

    Hei,
    marraskuussa 2010 Metsälehdessä olleen kovin huolestuttavan oloisen jutun mukaan havupuutaimikon harventamisesta kesäaikaan aiheutuisi merkittävä juurikääpäriski, jos kaadettavien puiden kannot ovat vähintään 5-senttisiä. Tämä arvio perustuu Metlan energiapuun korjuutyömaiden inventointeihin, joista juttuun haastateltiin tutkija Tuula Piriä. Ruotsissa juurikääpä on levinnyt jopa 2-4-senttisistä kannoista lähistön taimiin.

    Jutussa kehotetaan havupuutaimikoiden kesäkauden (keskilämpö yli 5 astetta) harvennuksissa käsittelemään kannot torjunta-aineella. Suomesta on saatavilla ainakin yksi malli raivaussahaan kiinnitettävää kantojenkäsittelylaitetta. Torjunnan merkitys taimikoissa korostuu terveenä tähän asti pysyneiden metsien suojelussa.

    Toukokuussa 2012 toisessa Metsälehden jutussa Tuula Piri on kuitenkin maltillisempi, eikä pidä riskiä kuusentaimikoissa kovin suurena, koska laho voi siirtyä ruotsalaiskokeiden mukaan vain tiheässä taimikossa, jossa taimien juuret ovat yhteydessä toisiinsa. Istutuskuusikoissa tätä ei hänen mukaansa tapahtune.

    Petri 8.3.2013, 17:02

    Kiitos JMa! Hyvää infoa. Kiitos, että teit tämän yhteenvedon!

    Korpituvan Taneli 8.3.2013, 20:34

    Tamperelainen:
    ”METSÄ-Tehon lahontorjuntaohjeissa mainittiin seuraava
    ”Seuraavia kohteita ei tarvitse käsitellä:
    – Lehtipuiden kantoja
    – Taimikoiden harvennuksissa syntyviä kantoja (läpimitta alle 10 cm)….” ”

    Kulkeekohan ne itiöt mitta taskussa ja katselevat jo ehkä ilmasta että tuo kanto on liian pieni, pyh ei viitti mennä?

    Ymmärrän vielä jotenkin sen että esin 3…4 cm kannon alla niin pieni juuristo ettei se ulotu saastuttamaan kovin kauas ja ehkä niin pieni kanto kuivuukin jo nopeasti, eikä siten saastu. Onhan sellaisessa pituuttakin yleensä 2…3 kertaa halkaisija.
    10 senttinen kanto rajana ei ole kyllä uskottava, lienee huitaistu korvakuulolla. mikä tekee siitä niin erilaisen tukin kantoon nähden?

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    jees h-valta 8.3.2013, 21:08

    Ilman muuta pienemmillä puilla kuin kymmensenttisellä pitää turvarajaa pitää. En silti itse lähde lainkaan kesällä kuusta kaatamaan. Aika pieni näre pitää olla.

    Gla 9.3.2013, 03:39

    Tässä on nyt hyvä erottaa kaksi asiaa. Toinen on kannon saastuminen ja toinen on juurikäävän leviäminen. Itiöillä ei ole mittaa mukanaan, vaan idea kannon koon alarajassa perustuu Pirin mukaan juuri nopeaan kuivumiseen tai lahoamiseen. Siten tuo 2-4 cm kannoista todettu leviäminen vaatii lähellä olevan toisen puun. Se, että asia ei koskisi istutustaimikoita, on hiukan harhaanjohtava toteamus. Luontaisesti syntyneitä tiheikköjä on esim. ojien reunoilla ja muuallakin on satunnaisia luontaisia taimia istutustaimien lähellä. Vaikka taimikko ei kokonaisuudessaan ylitiheä olisikaan, riski taudin leviämiseen on mielestäni olemassa. Siten ohje raivata kuusia ja myös mäntyjä isänpäivästä aitienpäivään on mielestäni hyvä.

    Petri 9.3.2013, 09:36

    Tuossa tuli mieleeni, että auttaisiko kesäaikaan raivaamisessa se, että jättäisi normaalia pidemmät kannot? Näin kanto ehtisi kuivua nopeammin kuin lahottajasieni ehtisi etenemään kannosta juuria kohti? Onko ihan pöljä idea?

    Sikäli minulla on tässä sellainen dilemma, että uuteena metsänomistajana pitäisi ehdottomasti raivata metsää kasvukuntoon, sillä se on sellainen pöpelikkö, mikä tukehtuu omaan tiheyteensä ja tällä tavalla sieltä ei takuuvarmasti kasva mitään ylöspäin kun mikään taimista ei saa valoa riittävästi.
    Toisaalta huoli juurikääpätartunnasta on se dilemman toinen puoli. Kummanko valitsen näistä pahoista vaihtoehdoista? Tässäpä näitä nyt pohdin.

    6tukki 9.3.2013, 09:51

    Juurikäävän levinnäisyyden pohjoisraja lienee tällä hetkellä suurinpiirtein jossain Kokkola – Iisalmi linjalla. Joko meillä on kokemusperäistä tietoa, millä nopeudella juurikääpä leviää pohjoiseen ja millaisen matkan nuo itiöt voivat lentää suotuisissa olosuhteissa kesän aikana?
    Tiedoista olisi hyötyä ainakin tuon nykyisen pohjoisrajan yläpuolisille metsänomistajille.

    Gla 9.3.2013, 12:18

    Tuossa Petrin tilanteessa onkin pohtimista. Pitkän kannon merkityksestä en tiedä, saattaa hyvinkin auttaa. Toisaalta tiheikössä on kantoja paljon, joten tartuntariskikin on kova.

    Metsälehden artikkelissa oli maininta raivauksen yhteydessä tehtävästä kantokäsittelystä. Jonkinlainen pensselin oli teipattu putkeen terän viereen ja siihen johti letku jostain ylempää. En tiedä, millainen pumppu siinä oli vai tuliko aine painovoimaisesti keskelle sutia. Tuolla virityksellä voi ainakin periaatteessa käsitellä kannot. Aikamoiselta kikkailulta kyllä se vaikutti, joten toinen vaihtoehto on se, että raivaa esim. tunnin ja sitten käy käsittelemässä ruiskulla tai pensselillä kannot. Tai sitten vaimo/tyttöystävä tulee raivaajan perässä.

    Jollei sinulla Metsälehden artikkelia ole, kirjastosta se varmaan löytyy.

    Petri 9.3.2013, 13:39

    Kiitos, Gla, kommentista!

    Tuo raivaussahan lisälaitteena käytetty letku-/pensseliyhdistelmä on ymmärtääkseni kehitetty lähinnä vesakontorjuntaan glysofaatin levittämiseen, mutta käypä siihen toki lahonestoaineetkin. Raivaussahasta vaan tulee entistä hankalakäyttöisempi ja kyllä siinä sutimista riittää hehtaaria kohti. On nimittäin sen verran paljon pientä kantoa. Veikkaan, että tuo letku jäisi aika monta johonkin oksan tynkään kiinni.

    Vaimo viitsisi ehkä yhden päivän tuota lahonestoainetta levitellä jollakin ruiskusysteemillä, mutta jo seuraavana päivänä olisi kiire mennä Lindexin tai Henkan&Maukan alusvaate-aleen.

    ;~)

    Että on tässä nyt pohtimista.

    Tuskin muuten metsurit pitää puolen vuoden kesätaukoa raivaussahahommissa, loppuisi meinaan leipä. Mutta silloin ei välttämättä raivaussahatakaan omia metsiä, joten huoli juurikäävästä ei ehkä nouse ihan heti pintaan.

    Korpituvan Taneli 9.3.2013, 14:03

    Tuo vesakkomyrkyn levitys raivaussahan kanssa oli muotia joskus, mutta lienee jo loppunut.
    Olen nähnyt yhteenvedon tutkimuksesta, joka oli tehty tästä levitystavasta. Se oli kai aikanaan metsälehdessä. Oli oikein kuviakin kannoista yms. Lopputulemana oli että ei leviä kunnolla. Vaarantaa vain raivaajan terveyden.
    Naapurini on tehnyt vesakontorjunnan niin että raivaa palan ja sutii sitten pensselillä aineet kantoihin.

    Erillinen levitys aina tunnin välein on varmaan työläs konsti, mutta takaa hyvän lopputuloksen.
    Raivaus joulunaikoihin on tietysti paras keino, mutta onko silloin vapaata aikaa?
    Lehtipuuvesakkojahan toki vielä voi raivata kesälläkin vaaratta, joten ne havua sisältävät hommat sitten talvella.

    Kertauksen vuoksi, mainitkaapa vielä ne suojaaineet, joita tässä hommassa olette käyttäneet.
    Entäs sitten nämä vesakon torjuntaaineet? Jos on lehtipuuvesakkoa ja siellä poistettavaa kuustakin, niin meneekö yhdellä aineella vesakontorjunta ja lahontorjunta.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 32)
1 2 3 4