Kun saa raivaus- tai istutuspalstan tehtyä valmiiksi, ja istuu kahvikupposen kanssa katselemassa työnsä jälkeä, on siinä upea luontokohde aivan silmien alla!
Tuokin on totta. Työnkin aikana voi tehdä havaintoja luonnon toiminnasta. Antaa ihan erilaisen perspektiivin asioihin, kuin vaikka Niagaran putousten katselun jostain kilometrin päästä.
Ylipäätään olisi hyvä, jos opittaisiin näkemään lähellä olevia asioita.
Niagaran putousta pääsee kyllä katsomaan aivan vierestä, sen partaalla aivan parin metrin päästä. Tuntuvammaksi menee kun menee sinne alas suihkuun laivan kyydissä.
Gla ja Visa. Olette harvinaisen oikeassa. Mutta jos laitat sieltä pyöräretkellä tai raivaustyömaalta kortin työpaikalle tai tutuille, että näin tässä lomaa vietetään, saat lähinnä sääliviä katseita. Aurinkorannikon turistirysästä kun laitat kortin, joka on perillä viikon sen jälkeen kun olet jo töissä, niin sepä kirvoittaa keskustelua moneksi kahvitunniksi.
Minä en vietä lomaa tarjotakseni elämyksiä työkavereilleni. Enkä mittaa lomani onnistumista työkavereiden kommenttien perusteella. Tai jos jotain vaikutusta on, niin sillä, miten työkaverit osoittaa tietämättömyyttään lähellä olevista asioista.
Toivoin, että matkustelulla brassailu olisi jäänyt 80-luvun juppien ja myöhemmin osakerytsölöitten ilmiöksi. Jotain orastavaa ilmiötä on olemassa siitä, että päinvastainen elämä olisi statusarvo, mutta tavalliset palkansaajat elävät vielä piiloidoliensa nousukautta.
Lähellä olevia asioita olen aina kunnioittanut. Lapin laskettelurinteille ei ole koskaan tarvinnut lähteä. Omalla kylällä on vielä monta mäkeä, joita en ole pystyssä onnistunut laskemaan, ne on opeteltava ensin. Vaikka niissä ei olekkaan rinnejuottolaa.
Turha kytkeä lentopelkoa tähän asiaan. Nyt ei puhuta alibeista olla lähtemättä kaukomatkalle, vaikka haluaisikin, mutta tilanne pitää naamioida vihreydeksi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.