Poistin Gla:n mainitseman linkin aiemmin, koska siinä oli pari ongelmaa, se oli maksumuurin takanakin, eikä sitä päässyt ilmaiseksi lukemaan.

Kyseessä on Salon Seudun Sanomat 17. tammikuuta 2018, koko aukeaman juttu peurakolariongelmista. Voi ostaa sähköisenä lehtiluukusta. (2,60€)

http://www.lehtiluukku.com/

Muutama suora lainaus:

”Huonosti menee: Metsästys on tosi tuskaista. Pimeässä peuroja ei pysty ampumaan, toiminnanohjaaja Pasi Aaltola huomauttaa.” ” Tällä tapaa kanta ei vähene ja peuramäärä lisääntyy koko ajan.”

”Salon seudun riistanhoitoyhdistys on jo ehdottanut, että lisävalon käyttö sallittaisiin peurajahdissa pimeään aikaan.”

”Neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa-ja metsätalousministeriöstä vastaa: Ymmärrän valkohäntäpeuran metsästäjien haasteet Varsinais-Suomessa, mutta tämä ei ole mikään marketti, jonka hyllyltä vain käydään hakemassa muutoksia lainsäädäntöön.”

”Salolaisten ehdotus äänestytti jo Varsinais-Suomen riistanhoitoyhdistysten aluekokouksessa. Toisten mielestä valon käyttö olisi moraalisesti arveluttavaa.”

”Peuran jälkien korjaaminen maksaa keskimäärin 4000-5000€. Se tarkoittaa, että Salossa rytisee yli miljoonan euron edestä vuodessa”

Oma kommentti:

Jälleen kerran kysyn onko se vika paikallisissa metsästäjissä vai ylempänä riistaorganisaatiossa? Alueen metsästysseuroissa ymmärretään ongelmatkin, mutta ylempänä organisaatiossa tavoite on ainostaan paisuttaa kantaa, ongelmista ei välitetä mitään.

Ongelman ratkaisuksi ELY-keskus ehdottaa jutussa riista-aitojen rakentamista ja ilmeisesti uuden tieliikennelain mukaisia kaurisvaroitusmerkkejä.

A.J. Olihan meillä Lapinlaki. Lienee ainoa mikä poikkesi muusta Suomesta. Aihe vaan ei ollu metsästyksestä vaan vaajaatuottoisten metsien hoidosta. Metsästyslaki on sama täälläkin.

Esimerkki muutaman vuoden takaa. Pankakarhu heräs ennätyksellisen aikaisin. Ei tarvittu herätyskelloa. Rajan helikopteri pörräs joka aamu neljän aikaan mökin päällä ja laski onko kaikki kelkat pihassa meillä kaikilla. Mehän ittuunnuttiin. Vietiin kelkat piiloon aamuksi ja ajettiin yöllä koko kaira 100×100 km kelkanjälkiä semmoset labyrintit että kopterikin eksyi ilman navigaattoria. Tämä taru ei kerro mikä oli lopputulos. Estikö miljoonan tehoisku nallen selviytymistä. Ärsytyskynnys kyllä nousi. Rajan tai poliisin partioita tapasimme kairassa pilleineen monta kertaa päivässä. Varsinainen kissahiirileikki pantiin kyllä käyntiin. Olihan se sinällään hauska kelkkailutapahtuma…ihan muistiinpainuva kevät. Kyllä me virnuiltiin ja viranomaiset näytti totista naamaa.

Tanelin suosittelema oma harkinta tappamisessa ei vaan käy. Olette huomanneet varmaan miten resursseja käytetään pyhääkin pyhemmän valtion riistan suojelussa. Mikähän kustannus syntyy meidän peräkammarin esojen mahdollisten tekojen valvonnassa ja tutkinnassa. Voimia ja varoja säästämättä.

Emme halua tulla tuomituksi yhteiskunnallisesti vaarallisiksi henkilöiksi joilta kanitetaan aseet.

Se että petoasia ei ole noussut isoksi Lapissa lienee syystä että net ei vissiin selviä tuiskusta. Etelästä tulleina.

<div id=”page” class=”hfeed site”>
<div id=”content” class=”site-content”>
<div id=”primary” class=”content-area”><article id=”post-3498″ class=”post-3498 post type-post status-publish format-standard hentry category-yleinen”><header class=”entry-header”>
<h2 class=”entry-title”>AHTERIT ALAS</h2>
</header>
<div class=”entry-content”>

Sain käsiini Rannikko-Pohjanmaan hirvitalousalueella 16-17.12 2017 tehdyn susien lumijälkilaskennan tiedotteen. On kuulkaas karua luettavaa!

Alue:
Rapo-Po3 käsittää Isojoki-Karijoen, Jalasjärven, Jurvan, Kauhajoen, Kurikan, Laihian, Lapväärtinseudun, Maalahdenseudun, Närpiönseudun ja Teuvan riistanhoitoyhdistykset. Laskennassa on ollut mukana myös Karvian pohjoisreunan alueet. Laskenta-alue oli noin 800 000 hehtaaria.

Laskijat:
555 metsästäjää. Jokainen käytti laskentaan aikaa noin 2 tuntia, yhteensä 1110 tuntia. Tämä tekee 139 kahdeksantuntista työpäivää. Melkoinen ”kökkä”!

Havainnot:
16-17.12 laskennassa kirjattiin yhteensä 136 jälkihavaintoa. Ahma 10, Ilves 25 ja susi 101. Seurantajaksolla 18-20.12 tehdyssä laskennassa todettiin lisäksi 3 ahma ja 62 susihavaintoa. Yhteensä jälkihavaintoja ahma 13, ilves 25 ja susi 163

21.12 tehtiin havainnosta yhteenveto. Jokainen tassuun tehty jälkimerkintä käytiin läpi, tarkastettiin aika, suunta, jälkien koko ja -määrä. Näin toimien suljettiin pois päällekkäisyydet.

Laskennan tulos:
Laskenta-aikana oli laskenta-alueella 5 ahmaa, 23 ilvestä ja 44 sutta. Susista oli laumoissa 36. Laumoja oli 5.
Sudet on laskettu rinkiin kierretyistä yksilöistä.

Muuta:
Tiedotteessa todetaan ”Tilaisuuteen kutsuttiin alueiden riistapäälliköt sekä Luken henkilökuntaa. Riistakeskuksesta ilmoitettiin, ettei Suomen Riistakeskus osallistu maastolaskentaan suurpetohavaintoihin liittyen, vaan keskittyy DNA keräämisen onnistumiseen. Lukella oli samaan aikaan Varsinais-Suomessa ilveksen pentuelaskenta menossa”

Omat johtopäätökseni:
Olen susiasiaan liittyen järjestänyt eduskunnan pikkuparlamentissa kaksi neuvottelutilaisuutta. Jälkimmäinen neuvottelu oli 9.6-17. Neuvottelussa olivat läsnä MMM:n kansliapäällikkö Husu-Kallio ja Luken pääjohtaja Walls, sekä muutamia ministeriön ja Luken viranhaltijoita. Myös Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja ja järjestön jäseniä oli paikalla.

Asialistalla oli susikantamme koko ja suurriistavirka-avun (SRVA) jatko. Metsästäjien ja Luken arviot susimääristä poikkesivat toisistaan huomattavasti. Metsästäjät arvioivat susikantamme olevan Luken antamaa arviota suurempi. Asia oli hiertänyt metsästäjien ja koiraharrastajien mieltä siinä määrin, että keväällä -17 oli jo joissakin riistanhoitoyhdistyksissä pohdittu SRVA toiminnan lopettamista.

Minä poliisina tiedän mitä tapahtuu jos poliisi ei saa eläintehtävissä metsästäjiltä virka-apua. Poliisin omat resurssit ja ammattitaito ei riitä. Se pitää reilusti myöntää. Poliisin toimintaedellytysten turvaamiseksi halusin sovitella ja neuvotella mahdollisimman maltillisesti, jotta SRVA toiminta jatkuisi vakiintuneen käytännön mukaan.

Esitin neuvotteluosapuolille kompromissina, että kun kanta-arviosta on selkeä erimielisyys, ratkaistaan asia heti syksyn ensilumien tullen laskemalla suden jäljet niin, että samassa laskenta”partiossa” on metsästäjien ja Luken edustaja. Laskentatalkoisiin osallistuvat sadat metsästäjät suorittaisivat suurimman työn etsimällä ensin laskenta-alueelta lumijäljet. Jälkien löydyttyä he kutsuisivat yhteistyöparin paikalle toteamaan, kuinka monet jäljet hangella on. Näin toimien ei enää pitäisi tulla erimielisyyttä taikka tulkintaa siitä, mikä luku laskentakaavakkeeseen laitetaan.

Esitykseni hyväksyttiin yksimielisesti ja pöydässä todettiin, että kun nyt ollaan näin hyvissä ajoin liikkeellä, ehtii Luken henkilöstökin suunnitella työvuoronsa niin, että asia saadaan järjestymään. Pyysin myös ilmoittamaan laskennoista minulle, koska haluaisin ainakin joissakin kohteissa olla seuraamassa toimintaa. Eräs toinenkin henkilö yhtyi toiveeseeni ja totesimme, että kun laskenta järjestetään, menemme yhdessä seuraamaan sitä. Ajan puutteen vuosi jätän tämän toisen henkilön nimen mainitsematta.

Minä odottelin syksyyn ja ihmettelin, kun ei kuulunut kutsua laskentaan. Odotteluun tuskastuneena kysyin lopulta sähköpostilla Luken pääjohtajalta, miten lumijälki laskenta-asia etenee. Sain vastauksen, jossa ei mainittu koko lumijälkilaskentaa, vaan painotettiin suden DNA näytteiden keräämistä. Viestissä todettiin myös, että seuraava suden kanta-arvio annetaan kesäkuussa -18. Että näin!

Ja hämmästelyni:
-Neuvottelussa Luke johtajansa suulla sopi yhteisestä lumijälkilaskennasta SML:n kanssa.
-Tiedotteen mukaan Rannikko-Pohjanmaan lumijälkilaskentaan oli kutsuttu alueiden riistapäälliköt ja Luken henkilökuntaa. Riistakeskuksesta oli ilmoitettu, että Riistakeskus ei osallistu maastolaskentaan ja Lukella oli samaan aikaan Varsinais-Suomessa ilveksen pentulaskenta menossa.
-Metsästäjät ja muut koiraharrastajat tekivät 139 ilmaista työpäivää. Tiedotteessa ei mainittu polttoainekuluja, eikä ajettuja kilometrejä. Jokainen metsäautoteillä ajanut ymmärtää, että ne ovat huomattavat.

Meidän viranomaisemme sivuuttivat kylmän viileästi talkoolaisten tekemän valtavan suuren työn. Pidän Suomen riistakeskuksen ja Luken toimintaa erittäin omituisena ja jopa vastuuttomana. On suorastaan ala-arvoista ohittaa ja sivuuttaa tuollainen metsästäjien ja koiraharrastajien kädenojennus yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Ojennettuun käteen sylkäistiin härskillä tavalla.

Metsä vastaa huutoon:
Kun viranomaisemme näyttävät suhtautuvan metsästäjiin ja koiraharrastajiin näin ylimielisesti, on metsästäjillä ja koiraharrastajilla oikeus toimia samalla tavalla. Tammikuussa neuvotellaan jälleen SRVA sopimusten uusimisesta. Nyt on metsästäjillä harkinnan paikka. Jatkammeko sopimuksia ja alistumme viranomaisten mielivaltaan, vai nostammeko selkämme suoraan ja ilmoitamme, että tämä oli nyt tässä.

Jos sopimuksia ei enää uusita, kohdistuu paine suoraan poliisiin. Kun yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastaava poliisi ei omilla resursseillaan kykene vastaamaan talviuniltaan heräilleiden nälkäisten karhujen aiheuttamaan turvallisuusuhkaan, eivätkä vähät partiot ehdi hirvi- ja peurakolarikeikoille, on sisäministeriössä hätä kädessä.

Mitä siellä tehdään? Ensin haukutaan Hongisto, joka kehtasi olla päällepäsmärinä SRVA lakkoliikkeessä. Miten voi poliisitaustainen kansanedustaja esittää jotain noin typerää. Kun pahin tunnekuohu on mennyt ohi ja mylvintä laantunut, otetaan yhteyttä maa- ja metsätalousministeriöön ja annetaan kurkkuharjaa vuorostaan sen ministeriön väelle. Sisäministeriössä tiedostetaan, että Luken toimien valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriöön. Poliisi selvittää aika näppärästi ainakin tämän syy ja seuraus suhteen. Syy löytyy maa- ja metsätalousministeriön tontilla huseeraavasta Lukesta ja seuraus kaatuu sisäministeriön syliin. Asia ei muuksi muutu kurkkuharjaa antamalla. Ei muutu!

Jos todetaan että SRVA sopimuksia ei enää uusita, joudutaan pohtimaan, miten kansalaisten turvallisuus taataan ja miten noudatetaan eläinsuojelulakia. Lain mukaan esimerkiksi kolarissa loukkaantunut ja elinkelvottomaksi todettu eläin on vapautettava tuskistaan mahdollisimman nopeasti. Mikään laki ei kuitenkaan velvoita metsästysseura X:n kuuluvaa metsästäjää lähtemään keskellä yötä etsimään ja lopettamaan tällaista eläintä.

Siinä vaiheessa ei auttaisi muu kun ottaa lakki kouraan ja pyytää metsästäjiä neuvotteluun. Neuvottelukutsun esittäneiden kannattaisi myös olla sovittelevalla tuulella. Uhkailut saattaisivat vaan pahentaa tilannetta.

Jos näin kävisi, olisivat neuvotteluvaltit metsästäjien käsissä. Tämän enempää minun ei tarvitse metsästäjiä neuvoa ?

JK. Kun ensimmäinen poliisi sanoo minulle että SRVA lakkoa esittäessäsi toimit ajattelemattomasti, katson puhujaa silmiin ja sanon, Ystävä hyvä, jos minä ajaisin pillikeikkaa ja huomaisin poliisiauton renkaan tyhjenevän, minä pysäyttäisin auton ja vaihtaisin renkaan vaikka olisi kuinka kiire, sillä täydellä renkaalla voisin ajaa turvallisemmin perille saakka. Joku toinen ei vaihtaisi rengasta, vaan yrittäisi sinnitellä sillä tyhjenevällä renkaalla mahdollisimman pitkään ja ajella hissukseen ja toivoa, että pääsisi kohteeseen ilman renkaanvaihtoa.
Minun mielestäni kerta rytinä on parempi kun jatkuva kitinä. Näin rengas- ja susiasioissa. ? Selvitetään susiasia nyt tänä keväänä, niin ei tarvitse saman asian kanssa joka kevät vatuloida. ?
<div class=”sharedaddy sd-sharing-enabled”>
<div class=”robots-nocontent sd-block sd-social sd-social-icon-text sd-sharing”></div>
</div>
</div>
</article><article id=”post-3475″ class=”post-3475 post type-post status-publish format-standard hentry category-yleinen”><footer class=”entry-footer”></footer></article><article id=”post-3464″ class=”post-3464 post type-post status-publish format-standard hentry category-yleinen”><header class=”entry-header”>
<h2 class=”entry-title”>MITÄ VIRANOMAISET SUOJELEVAT ?</h2>
</header>
<div class=”entry-content”>

Kysyin 24.10.2017 jättämässäni kirjallisessa kysymyksessä ”Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta suden suojelustatus muutetaan myös poronhoitoalueen ulkopuolella suojeludirektiivin liitteeseen V?”

Kysymykseni allekirjoitti 13 muuta edustajaa. Kiitos Heille.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä vastasi kysymykseeni 16.11.2017. Tunnen ministeri Lepän jo edelliseltä hallituskaudelta. Uskallan sanoa, että meillä kemiat ”toimii”. Ministeri Leppä tekee erittäin hyvää työtä.

Hänen allekirjoittamansa vastaus on pitkä ja perusteellinen. Oleellinen ilmenee vastauksen toiseksi viimeisessä kappaleessa. ”Edellä sanottuun viitaten totean, että mahdolliset luonnonsuojeludirektiivien liitteiden muuttamiset voivat todennäköisesti olla mahdollisia vain, jos ne perustuvat koko Euroopan unionin tasolla tehtävään yleiseen arviointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että on hyvin epätodennäköistä, että mahdolliset neuvottelut komission kanssa liitteen IV muuttamisesta yksin Suomen osalta johtaisivat komission aloitteeseen. Lisäksi mahdollinen muutos edellyttäisi vielä jokaisen muun jäsenvaltion hyväksyntää”

Seuraaviin pohdintoihini ei pidä sekoittaa ministeri Leppää millään tavalla.

Suomessa voi metsästää sutta vain jos susikanta on ”suotuisalla suojelutasolla”. Tämä suotuisa suojelutaso on erittäin epämääräinen määritelmä joka ehkä saattaisi mahdollisesti, taikka joissakin tapauksissa jopa mahdollista todennäköisemmin olla ihan omien viranomaistemme määrittelemättömästi määriteltävissä. (Lue: veteen vedetty viiva)

Minulle on vuosien saatossa alkanut muodostua yhä vankempi käsitys viranomaistemme suhtautumisesta suteen. Rinta rinnan vahvistuu käsitykseni myös viranomaistemme toimintatavoista.

Päivä päivältä näyttää selvemmältä, että viranomaisemme tekevät kaikkensa, jotta Suomen susikanta kasvaa kasvamistaan. ”Suotuisa suojelutaso” on sellainen keppihevonen, jolla voi huoletta ratsastaa ja pyörittää kymmeniä työpaikkoja. Tutkitaan, suunnitellaan, lasketaan, havainnoidaan, kerätään suden taikka ylipäätään neljällä tassulla kulkevien pitkähäntäisten otusten ulosteita ja taas lasketaan. Pyöritetään ulostetutkimuksella DNA laboratoriota ja analysoidaan tuloksia. Verrataan maan eri osista kerättyjä ja laboratoriossa analysoituja susien ulosteita toisiinsa, käydään kahvilla ja taas lasketaan.

Kun raha loppuu, anotaan lisää, koska tutkimus on kesken ja kesken sitä ei voi jättää. Jos tutkimus joskus saadaan valmiiksi, keksitään ennen tutkimuksen valmistumista tutkimus, jolla jatketaan tutkimista ja näin turvataan työpaikat taas muutamaksi vuodeksi.

Kuuluisa ”vihreä jalanjälki” on tässä tapauksessa renkaanjälki, sillä ulostekeräilijät kaahaavat pitkin metsäautoteitä kumihansikkaat käsissä ja näytepussukka taskussa. Helikopterit säksättävät korpimaiden yllä ja kypäräpäiset lentopilotit kiikaroivat lumihangessa laukkaavaa susilaumaa nähdäkseen minkä puun juureen elukka pyöräyttää pökäleen. Kun pökäle on hangella, ilmoitetaan jätöksen koordinaatit maassa operoivalle partiolle, joka päräyttää maastoliikennelakia uhmaten moottorikelkalla paikalle ja noukkii näytteen talteen. Moottorikäyttöisellä ajoneuvollahan saa ajaa toisen maalla vain maan omistajan nimenomaisella luvalla. Lupa pitää kysyä ENNEN toisen maalla ajamista, jälkikäteen kysytty lupa ei enää riitä, jos maan omistaja vaatii ajajalle rangaistusta.

Pienenä vihjeenä ”erämaan” rauhassa kaahaaville tutkijoille, tulkaa pois erämaista ja etsikää suurikokoisten koiraeläinten jälkiä ja ulosteita asutuskeskuksista ja erityisesti koulujen pihoilta.

Olen syksyn aikana saanut kymmeniä viestejä, joissa on ihmetelty viranomaistemme suhtautumista suteen. Sudesta näkyy tulleen intialaiseen lehmään verrattava ”pyhä” olento. Viranomaisemme, luonnonvarakeskus Luke etunenässä, näyttää esimerkkiä siinä miten asioita voi junailla ja veivata mielensä mukaan.

Kansalaiset pyytävät Lukelta ainoastaan luotettavaa arviota susikantamme koosta. Mitään muuta tämä yli viisimiljoonainen kansa ei pyydä. Mutta mitä tekee Luke? Luken tutkijat lähtevät Suomen metsästäjäliiton jäsenten avustuksella keräilemään suden ja suden näköisten koiraeläinten ulosteita. Näiden ulosteiden analysoiminen vie kuukausia ja maksaa selvää setelirahaa. Jos verrokkiaineisto ei ole puhdas, on ulosteiden DNA:n arvioiminen on yhtä tyhjän kanssa.

Minun ja monen minua kokeneemman mielestä ainoa nopea ja luotettava tapa arvioida susikannan kokoa on laskea lumilta suden jäljet. Näin on tehty myös ilveksen kohdalla. Muutamia vuosia sitten Varsinais-Suomessa oli runsas ilveskanta. Metsästäjät ja kansalaiset varoittelivat pihoilla hiipivistä eläimistä. Pyydettiin lumijälkilaskentaa silloiselta Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta (Luken edeltäjä). Pyyntöihin ei aluksi suostuttu, vaan kantaa arvioitiin muulla tavoin. Kun kansalaisten painostuksesta lumijälkilaskenta lopulta tehtiin, paljastui, että ilveskanta oli noin kolminkertainen viranomaisten arvioon nähden. On paikallaan kysyä, miten voi viranomainen erehtyä noin pahasti? Oliko kanta-arvion vääristymä tahallinen, vai osoittiko se tutkijoiden ammattitaidon tason.

Nyt on sama tilanne suden kohdalla koko maassa. Viimeisen virallisen Luken kanta-arvion mukaan susikantamme koko on 150-180 eläintä. Kansalaisten arvion mukaan kanta on huomattavasti suurempi. Kansalaiset, minä mukaan luettuna, pyytävät Lukelta susien lumijälkilaskentaa. Olen ollut itse neuvottelemassa ja sopimassa viime kesäkuun 9. päivä eduskunnan pikkuparlamentissa, että syksyn ensilumilta lasketaan susien jäljet. Laskenta suoritetaan yhteistyössä Luken tutkijoiden ja metsästäjien kesken. Laskennasta oli sopimassa Luken pääjohtaja Mari Walls ja maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, sekä Suomen metsästäjäliiton puheenjohtaja.

Tuossa tilaisuudessa sovittiin yksimielisesti lumijälkilaskennan suorittamisesta. Olen sähköpostilla kysynyt jokaisen Suomen metsästäjäliiton piirin puheenjohtajalta, koska teidän piirinne alueella järjestetään susien lumijälkilaskenta. Yksikään puheenjohtaja ei ole kertonut laskenta-ajankohtaa. Tästä minä päättelen, että lumijälkilaskentaa ei tehdä kuten kesäkuussa sovittiin, vaan nyt jälkien sijaan keräilläänkin suden ulosteita ja tutkitaan niitä.

Lumijälkilaskenta olisi ollut kohtuullisen luotettava ja erittäin nopea tapa selvittää susikantamme koko. Minulle asia avautuu niin, että jälkilaskentaa ei kerta kaikkiaan uskalleta tehdä.

Miksi ei uskalleta? Siksi, että kävisi samoin kuin Varsinais-Suomen ilveskannan kanssa. Susikannan koko olisi moninkertainen viranomaistemme, siis Luken, ilmoittamaan kantaan verrattuna. Jos ja kun kanta olisi moninkertainen, paljastuisi se edellä mainitsemani suden suojelun suotuisa taso.

Susia olisi maassa niin paljon, että kaatolupia ei enää voitaisi evätä millään tekosyyllä. Nyt selkeät perusteet omaavat kaatolupahakemukset hylätään vetoamalla vähäiseen susikantaan. Susikanta on ”vähäinen” niin kauan kun Luke saa yksin määritellä kannan koon.

Moni pitää viranomaisten toimintaa täysin mielivaltaisena ja kokee, että omat viranomaisemme eivät toimi kuten viranomaisen kuuluu toimia. He kysyvät ihan perustellusti MITÄ VIRANOMAISET SUOJELEVAT?
<div class=”sharedaddy sd-sharing-enabled”>
<div class=”robots-nocontent sd-block sd-social sd-social-icon-text sd-sharing”>
<h3 class=”sd-title”></h3>
</div>
</div>
</div>
</article><nav class=”navigation pagination” role=”navigation”>
<div class=”nav-links”></div>
</nav></div>
</div>
</div>

Pitkä ja ehkä väsyttävä luettava. Sama virkamiesvalta on myös sama hirviasiassa. Voimattomia me metsästäjät olemme.Kiitos kaikille jotka kehtaavat tuon kaiken läpi lukea. Näin hommat tuolla viranomaisissa etenee…Siir5sin tämän tämän suoraa Reijo Hongiston blogista. Hän on kuitenkin maa-ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja. Hänkään ei näy voivan kovin paljon virkamiesten ylivallalle…

Mietippä. jos me ei saada oikeata tietoa millään ulos tutkijoiltakaan ja viranomainen tekee mitä haluaa on metsästäjä ja metsäänsä hoitava täysin kädettömiä ja ristiriita syvenee. Metsästäjät ovat laiskoja makkaranpaistajia koirineen ja palstojaan vartioivat metsänomistajat ovat turhan urputtajia.Mitäs tekisit?