Viikonloppuna tuli käytyä ohikulkumatkalla erään pikkukaupungin automarketissa. Joskus ennen vuosituhannen taitetta siellä oli paljon pienempi market, josta sai kaiken tarpeellisen ja paljon tarpeetontakin. Nyt siis nykymuodin mukainen hehtaarihalli ja valtava asfaltoitu parkkipaikkakenttä. Vanha market on löytänyt käyttöä halpahallin muodossa.

Jäin miettimään, miten tämä kaikki oikein menee. Asukasluku on suunnilleen ennallaan eli ihmiset pärjää samalla määrällä ruokaa kuin ennenkin. Silti myymälän pinta-ala on moninkertainen entiseen verrattuna ja oletettavasti myös myynti on moninkertainen. Toki myös myymälän rakenteisiin on uponnut valtava määrä terästä, betonia, lasia, mursketta, asfalttia ja muita uusiutumattomista tehtyjä materiaaleja. Lisäksi tuo massa pidetään lämpimänä, valaistuna, jäähdytettynä ja ilmanvaihtokoneet pauhaa 24/7.

Mihin tarpeeseen tuo materiaali- ja energiavirta menee, mikä on sen ympäristökuorma ja miksi jatkuvasti pitää rakentaa uusia alueita tällaiseen tarpeeseen. Muuta yhteiskunnallista toimintaa on vilkastuttanut viereen rakennettu tasoristeyksen paikalle eritaso, teitä ja katuja oikaistu ja rakennettu uusia, viereinen metsäalue täyteen asuntoja jne. Näin, vaikka verrataan tilannetta vain vuoden 1961 peruskarttaan.

Ei ihme, että luonto on kovilla, vaikka puut onkin jonkun torpan pihapiirin vallannut.

Niinpä ”Kohtuus kaikessa olisi hyvä ohjenuora” on hyvä ohjenuora.

On tullut tv:n kakkoskanavalta ilma- ym kuvaa Suomesta. Taisi olla vuodelta 2016. Nyt viimeksi satuin kohdalle kun tuli Länsi-Lappia.

Metsää ja metsää – joka puolella, ellei tunturipaljakoita lasketa. Sama se on missä tahansa kuvassa Suomesta – aina näkyy metsää. Ei vastaa ollenkaan jänkytystä metsä- luontokadosta.

Tavallaan näkyy myös metsäinventoinneissa. Ne aloitettiin 1920 -luvulla ja lopputulos oli ekasta inventoinnista aivan eri luokkaa kuin nykyisin.

Olen jokus ihmetelleyt, että eivätkö city-ihmiset osaa huomata, että esim. telkun kuvissa on aina metsää.

Taisivat herrat tuoda peltopyyt ammuttavakseen ja sitten ne lisääntyivät hyvien säiden ansiosta.  Niiden kohtaloksi muodostuivat salaojitus, joka hävitti ojanvarret ja peltojen keskellä olevien heinälatojen häviäminen.  Eivät peltopyyt kuuluneet Suomen alkuperäiseen luontoon.

Peltopyy on kuulunut Fennoskandian linnuston jääkauden jälkeisestä arovaiheesta alkaen. Ensimmäinen papereihin päätynyt merkintä peltopyystä on Turusta vuodelta 1682. Laajemmin peltopyy levisi Suomeen 1700 luvulla Karjalan kannaksen kautta. On totta, että metsästäjät ovat istuttaneet ja tarhanneet peltopyystä, joskus jopa aika innokkaasti. Huonolla menestyksellä. Syynä on ollut, että istutuksista ja tarhauksessa on käytetty peltopyy kahdeksasta alalajista läntistä kantaa. Itäinen luontainen kanta on säilynyt paremmin, joskin sekin on vähentynyt maatalouympäristön muutosten vuoksi.