Keskustelut Luonto Luonnonsuojelualueeksi

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 48)
  • Luonnonsuojelualueeksi

    Eräs sukulaiseni kuoli muutama vuosi sitten. Ei ollut perijöitä , joten omaisuus meni valtiolle. Häneltä jäi muun omaisuuden lisäksi reilun kahden hehtaarin metsäpalsta, joka oli aikoinaan ollut hänen isänsä kotipaikka. Tuolta paikalta ovat viimeiset asukkaat lähteneet 65 vuotta sitten, rakennuksista ei ole enää kuin joitain merkkejä jäljellä. Alue on ollut luonnontilassa . Paikka on kaukana asutuksesta. Kaikki lähistöllä oleva metsä on viljeltyä talosmetsää,pääasiassa kuusikkoa. Ainoa salolla oleva luonnontilainen alue on tuo kyseinen palsta. Kävelin sienenkeruussa seudulla ja poikkesin palstalla. Olisi todellinen luontokohde. Rehevällä maalla oleva koivuvaltainen sekapuusto paljon kaatunutta ja lahonnutta. Yhdellä kulmalla soistunut alue, jossa on ollut aikoinaan pellon tiera, laskuoja on umpeutunut muuttunut märäksi ryteiköksi. Miten minun pitäisi toimia, että tuon valtion omistaman paikan saisi virallisesti luonnonsuojelualueeksi, eikä sitä myytäisi kenellekkään.

  • Visakallo

    Opettaja tietää kaiken, niin meille ainakin sanottiin, kun kansakoulua käytiin! Kun tietää kaiken, on silloin kaikkein viisain!

    Metsänmies

    Rane:””Vedän tuon suojeluajatuksen takaisin.”

    Keskustelupalsta näyttää toimivan.Vuoropuhelu voi todella tuoda tervettä järkeä vihreinpäänkin ajatuskudelmaan.”.   Keskustelu todellakin avasi silmäni. Vietin unettoman yön ja kadun syvästi tuota aloituksessa esittämääni ajatusta. Koronaviruksen aiheuttama taantuma on todellakin pientä sen rinnalla , mitä vahinkoa tuon 2,0814 hehtaarin alueen suojelusta valtiontalouteen olisi tullut… Koska valtio olemme me kansalaiset, olen itsekin osaomistaja tuosta alueesta. Suomen väkiluku oli viime vuoden lopussa 5525292 henkilöä. tuosta voi laskea(20814/5525292=0,00376…)että omistan itsekin tavallaan tuon noin 0,00377 neliömetrin alueen kyseisestä palstasta. Ehkä edes tuon alueen suojelu olisi jotenkin ollut kestettävissä, mutta menköön sekin.

    Rane

    ”Vietin unettoman yön ja kadun syvästi tuota aloituksessa esittämääni ajatusta.”

    Tieto lisää tuskaa,Metsänmies.

    jees h-valta

    Tuosta sarkasmista (joka oli kyllä aivan hyvää tasoa) kumpuaa ajatus ettei kaikki ole aivan kerrotunlaista vaan ajatus oli vain heitto juuri meille palstalaisille koska suojelu-hmm vastaisuutemme on selvästi metsänmiehellä tiedostoon päätynyt. Voidaanhan asia kääntää myös päinvastoin eli toisenlaiseen ilmapiiriin muokattuna sama kaveri voisi päätellä että aivan sama mitä tuollaisella pikku per..rei..repaleella tapahtuu. Taas piiperon työkalut oli hyvin viritetty mutta ansaan meni kovasti huonosti keskustelevaa metsänomaavaa kansanosaa. Tuollaisia tarinoita suomessa syrjäkulmilla kyllä piisaa oikeassa elämässä noin kolmetoista tusinaan ettei siinä kovia keksijänlahjoja kyllä tarvita sinällään.

    Metsänmies

    Luulen, että Ranekin on piehtaroinut levottomana vuoteessaan tuon ehdotukseni jälkeen. Toivottavasti viime yö oli levollisempi, kun ajatus on peruttu.

    Gla

    Suojelussa sinänsä ei ole mitään ongelmaa, onhan valtiolla painetta suojella lisää alueita etenkin etelässä. Harva esim. kansallispuistoja haluaa metsätalousalueiksi palauttaa. Metsääkin meillä riittää, esim. 400-110 kV sähkölinjan, tien tai asuinalueen alta ei ole mitään ongelmaa hävittää suurta määrää metsähehtaareja. Ongelmana on vain se, että toisen maiden suojelusta on tullut punainen vaate monille. Tilanteeseen on tietysti olemassa omat taustansa ja ne kannattaa tunnistaa, jotta tässäkin viestiketjussa esiintyneet ristiriidat voidaan välttää.

    Valtion maiden esittäminen suojelukohteeksi on sikäli hyvä asia, että valtio päätöksen tekee, eikä siinä loukata omistajan oikeutta. Eri asia on se, jos luontojärjestöt tai joku muu ulkopuolinen alkaa esittää vaatimuksia yksityisen omistamalle alueelle. Toimiipa Suomessa jopa yhdistys, joka tarjoaa apuaan toisten maiden suojelemiseksi tai hakkuiden rajoittamiseksi. Siksi itse en halua sekaantua edes vapaaehtoiseen suojeluun. Alue on sen jälkeen merkattu ja esim. 10-20 vuoden sopimuksen jälkeen pidän riskinä sitä, ettei alue palaudu metsätalouden käyttöön. Lisäksi keskusteluun voi tulla ko. kuvion lisäksi myös siihen rajautuvien alueiden kohtalo, jossa yllättaen on havaittu 5 vuotta sitten harvinainen hyönteis- tai sammallaji.

    Ympäristöpuolella kannattaisi siis pohtia asioita myös omistajan näkökulmasta, jotta edellytykset hyvään lopputulokseen paranisi.

     

    Puuki

    Minun puolesta Metsänmies ja kuka tahansa saa ihan vapaasti ehdottaa valtion metsäplänttiä suojeltavaksi. Tarkoitin neuvoa mulle:lle (joka sitä kysyi, saattoi tosin olla huumorimielessäkin kysytty))  ja muille ( mm. Gla:n mainitsema yhdistys) jotka on mielellään yksityisen naapurin metsänkasvatusta  rajoittamassa. Voisi melkein ehdottaa , että  toisten omaisuutta ”suojelevilta” yhdistyksiltä aletaan sosialisoida omaisuutta samalla periaatteella.  Naapuri ehdottaa, että jokin yhdistys tms. on liian varoissaan, siis suojellaan siltä rahavaroja muuhun käyttöön jotta ei haaskaa niitä turhuuteen.   Miten olisi ? Kansalaisaloitetta vireille?

    Luonnonsuojelija olen itsekin. Suojelualuekin on olemassa, ja jätän lahopuuta metsään ja muitakin tärkeitä kohteita luonnontilaan parhaani mukaan.  Puuta koetan kasvattaa ja hiilinielua lisätä samalla.  Vastustan periaatteessa samasta syystä (kasvihuonekaasujen takia) turvemaiden ennallistamisaneiden myyjien toimintaa.

    Metsänmies

    Joo. Ei tulisi mieleenikään  ehdotella kenenkään yksityisomistuksen suojelua. Kannatan metsäteollisuuden rakentamista ja hyväksyn metsien hakkuut, myös avohakkuut. Omia metsiäni olen käsitellyt nykyohjeita noudattaen. Palkkanikin hankin metsätöitä tekemällä( olen kyllä myös iän puolesta eläkkeellä). En tunne olevani millään muotoa ”viherpiiperö”.

    A.Jalkanen

    Ympäristöpuolella kannattaisi siis pohtia asioita myös omistajan näkökulmasta, jotta edellytykset hyvään lopputulokseen paranisi.

    Se on juuri näin. Vapaaehtoisuuden pohjalta on päästy mm. METSO-ohjelmassa oikein hyviin tuloksiin. Samaa linjaa kannattaa jatkaa.

    Metsästyspolitiikassa pitäisi myös kuunnella paljon herkemmällä korvalla maanomistajan ääntä. Kun toisaalta metsänhoitotöiden kustannustaso nousee koko ajan nopeammin kuin puun hinta, ja toisaalta hirvieläinpolitiikka vie osalta meistä elinkeinon harjoittamisen edellytykset, on vitsit vähissä. Kaavoitus tuo myös yllätyksiä ja epävarmuutta maankäytön mahdollisuuksiin, esimerkiksi alueilla joilla on suojelu- tai virkistysarvoja. Epäselvä tilanne voi jatkua vuosia, mikä ei liene kohtuullista.

    Gla

    METSO alkoi 2014, joten kokemuksia ei ole siitä, tyydyttääkö vapaaehtoisuus luontoväkeä, kun suojellun alueen sopimuskausi loppuu ja moto marssii kuviolle tekemään avohakkuuta.

     

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 48)