Tein uuden ketjun koska tämä aihe liittyy moneen: metsänhoitosuosituksiin, EU-metsäpolitiikkaan, monimuotoisuuteen ja jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Itse olisin tehnyt erilaisen jaottelun mutta itse asia on aika kattavasti esitetty. Noita periaatteita noudattamalla maailma pelastuu pieneltä osin?

Luontaisen uudistamisen edistäminen ei tarkoita metsänviljelystä luopumista vaan ennemminkin kannattaa harkita sekastrategiaa, jossa varsinkin tuottoisilla kasvupaikoilla osa taimista tulee jalostetusta ja osa taimista luontaisesta taimiaineksesta.

Mitä tarkoittaa voimaperäisistä hoitotoimista luopuminen? Yksi aika selkeä tapaus on auraus maanmuokkausmenetelmänä. Toinen voisi olla laajat avohakkuualueet, mutta laajan määrittely on kiistanalainen asia kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Kolmas voisi olla kunnostusojitus: sitä tehtäisiin vain jos jatkuvapeitteinen malli ei onnistu.

Tässä keskitytään monimuotoisuuden edistämiseen, mutta olet Rane oikeassa että ei metsien kasvuakaan saa liikaa tainnuttaa tai kaltoin käy. Jos noita 7 periaatetta sovelletaan järkevästi, kasvu ei kovin paljon alene. Enemmän sitä varmaan alentaa suojelualueiden laajentaminen eli metsätalouden käytöstä poistuva pinta-ala joka tulee kohdistumaan Etelä-Suomen tuottoisimpiin metsämaihin.