60 v:n aika eh:een oli saatu sillä, että puiden kasvussa oli otettu molemmissa ve:ssa huomioon vaihtelevan pohjaveden korkeuden tuoma haitta kasvatukseen.  Luont. uudistamisessa voi mennä niinkin mutta istutuskohteessa yleensä tehdään ojitusmätästys tai ojitusta tarpeen mukaan ennen uudistamista.   Eli tutkimus oli tehty sen speksien mukaan ihan oikein mutta ei natsaa käytännössä tehtäviin toim.piteisiiin kovin hyvin.  Kaistalehakkuussa ainakin tulee yleensä paljon luont. koivuja ensin jotka haihduttaa hyvin vettä.  Jk:n hakkuun jälkeen ei ole ehkä yhtä hyvät mahdollisuudet siihen , jos ei ole jo valmiiksi lehtipuutiheiköt pystyssä.

Meillä ei olisi tarvinnut ojittaa yhtäkään suota jos lehtipuukierto kuivattaisi turvemaan esitetyllä tavalla. Samaa magnitudia kuin lepän lannoitusvaikutus, joka kohdistuu lähinnä lepän itsensä kasvuun.

Lehtipuut kuitenkin haihduttaa parhaiten vettä.  Se että riittääkö jonkin turvemaan haihdutukseen , riippuu mm. siitä miten märkää on.  Jo yksi niskaoja saattaa jossain estää suuremman soistumisen ja puiden haihdutus riittää.  Semmosissa kohteissa kunnostusojituskielto olisi karhunpalvelus sekä puun kasvatukselle että hiilen kerryttämiselle.

Leppä saattaa muistaakseni lisätä typen määrää maaperässä 60-100 kg /ha parhaimmillaan. En usko että kokonaan menisi leppien kasvuun se typpimäärä.  Esim. kasvatusikäinen männikkö kuluttaa VT:llä typpeä 25-30 kg/v/ha.  Lepän kasvu on nuorena nopeaa mutta ei sentään niin paljon nopeampaa kuin parhaassa kasvussa olevan  männikön.  Lepän kasvu hiipuu suht. aikaisin , ~40 vuotiaina alkaa jo osa lahota .  Lehtipuut parantaa muutenkin maaperän ominaisuuksia lehtikariketta lisäämällä .