Keskustelut Metsänhoito Löytyi nuolukivi

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 32)
  • Löytyi nuolukivi

    Vihdoin sain aikaiseksi ja kirjauduin tähän keskusteluun. Kipinän sain kun tänään poikkesin metsätieltä hetken mielijohteesta katsastamaan varttuneen metsän tilannetta pitkästä aikaa. Ja sieltähän löytyi nuolukivi, ja ensimmäinen kaluttu tukkikokoinen kuusi. Taitaa olla pienen palautekeskustelun aika metsästysseuran kanssa. Selvisi samalla syy hirvien pyörimiseen samoilla kuvioilla vuodesta toiseen. Kaikki saippuat ja wunderbaumit mitä on ripusteltu männyntaimikkoihin, ja toiset houkuttelee hirviä takaisin…

  • harrastelija

    Männyn taimikko säästyy lähes koskemattomana hirvien kesälaidun (myös vasomisalue) alueella. Olen pitänyt nuolukiviä tällaisella alueella aivan taimikon vieressä eikä tullut vahinkoa. Pitämäni 2 nuolukiveä keräsi n. 1 000 ha:n alueen hirvet, joten laskentakin oli aika tarkkaa.

    Hirvenhaukkukokeessa koiramiehen mieleinen aloituspaikka on nuolukivien tuulen alapuolella n. kilometrin päässä 🙂

    suorittava porras

    Tarkennan vielä , että nuolukivet sijoitetaan VÄHINTÄÄN kilometrin etäisyydelle valtatiestä. Kiviä on toki kauempana enemmänkin.

    Jätkälle toteaisin , että en vielä tähän päivään mennessä ole tavannut nuolukiven ympäristöstä tuhatta vahingoittunutta puuta tai tainta. Niiden määrä mahtuu yhden käden sormiin. Useimmin ainut kaluttu puu on se , mihin kivi on kiinnitetty.

    Nuolukiviä kannattaisi sijoittaa talvisaikaan hakkuukohteille ja houkutella hirviä syömään hakkuutähteitä . Suurin osa nuolukivistä säilyy ainakin meidän alueilla talvisaikaan koskemattomana paitsi juuri tuoreella mäntyvoittoisella hakkuupalstalla.

     

    Planter

    Heikkilä, R. & Lääperi, H. 2007.
    Metsänhoito ja hirvi: Suositukset talvilaidunalueille. Helsinki: Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio.

    ”Hirviä voidaan houkutella metsätalouden kannalta suotavimmille ruokailupaikoille, kuten harvennusmetsiin ja esimerkiksi voimalinjojen alle nuolukivillä. Pieneen taimikkoon nuolukiveä ei missään nimessä tulisi sijoittaa, sillä se lisää tuhoriskiä merkittävästi.”
    (Heikkilä & Lääperi 2007, 20—22)

    Korpituvan Taneli

    Suorittava porras:

    ”Jätkälle toteaisin , että en vielä tähän päivään mennessä ole tavannut nuolukiven ympäristöstä tuhatta vahingoittunutta puuta tai tainta. Niiden määrä mahtuu yhden käden sormiin. Useimmin ainut kaluttu puu on se , mihin kivi on kiinnitetty.”

    Ei niitä nyt tuhatmäärin kun oli sentään metsää eikä taimikkoa.

    Suorittavalla voi olla runsaahkosti sormia. Kyllähän siitä toistakymmentä puuta kuivas kiven ympäristöstä ennen kuin vihelsin pelin poikki. Kaluaminen ei ollut edes se pahin syy, vaan se että juuristo porkkautui talvella ja joka kevät kuoli pari puuta janoon kun juuristo oli liian pitkään jäässä.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

     

    Nuakka

    Harrastelija kirjoitti: ”Hirvenhaukkukokeessa koiramiehen mieleinen aloituspaikka on nuolukivien tuulen alapuolella n. kilometrin päässä ”  Mitenkähän tämän kiltisti sanoisi… Eli koirakokeen lähtöpaikkahan tämä oli. Seuran maja puolen kilsan päässä ja monen vuoden pyynnöt näiden puolikesyjen hirvien jahtaamiseksi kuitattu”ohikulkumatkalla, ovat jo muualla” Ymmärrän kyllä että koiria jahtiin tarvitaan mutta voisi kai nämä koulutushirvet asuttaa harrastajien omissa metsissä. Metsästystä sinänsä arvostan kovasti mutta jotenkin outoa tämä hirvikannan ylläpito ja haittojen vähättely.

    suorittava porras

    On huomattava , että kyseisen tutkimuksen tekohetkellä taimikoiden hoitosuositukset poikkesivat nykyisistä ja niissä kasvoi paljon muutakin , kun istutetut puulajit . Etukasvuinen koivu männyntaimikossa  oli enemmän sääntö , kun poikkeus+kaikenmaailman muuta risukkoa lisäksi . Olosuhteet olivat hirville suotuisat ilman nuolukiviäkin . Omat ja ilmeisesti ”harrastelijankin” esittämät kokemukset kiven sijoittamisesta taimikkoon koskivat perattuja ja hyvässä kasvussa olevia taimikoita. Itse en kuitenkaan nuolukiveä taimikkoon sijoittaisi pl kuusi.

    Hirvien määrä oli myös viime aikoja korkeampi 2000-luvun alussa. Alimmillaan kanta oli vuoden 2011 jälkeen.

    Nuolukivien sijoittelussa kannattaa käyttää harkintaa. Ne voivat väärin sijoitettuna aiheuttaa harmeja , mutta oikeassa kohdassa puolustavat paikkaansa eli vähentävät vahinkoriskiä ja ovat verraton apu metsästystä ajatellen. Tavoite lienee kaikille yhteinen :-vähentää vahinkoja ja pitää hirvikanta kurissa.

    Korpituvan Taneli

    Jos nuolukivien määrällä on tarkoitus pitää hirvikantaa kurissa, niin nykyisissä nuolukivissä on sitten pieni kemikaalipuutos. Kiviin pitäisi lisätä ripaus arsenikkia, niin sitten minänkin uskon että alkaa vaikuttamaan hirvikantaankin.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    harrastelija

    Mokoma väittely nuolukivistä!? Pikkuhiljaa vedetään ristiriita metsän kasvatuksesta ja hirvistä – kuten ennenkin. Itse olen metsänomistjana ollut 52 vuotta ja metsästäjänä n. 60 v, josta hirvenmetsästäjänä 38 v sekä hirvikoiraharrastajana 24 v. Samanlaisia oikeita metsämiehiä ja hirvikoiran kasvattajia olen nähnyt pitkin Suomea hirvenhaukkukokeissa, eikä siellä ole kummempia ristiriitoja ollut. Yhdessä hirvenhaukkukokeessa saattaa olla jopa 150 – 200 metsäalan harrastajaa.

    Mistä vi***ta tälle palstalle kertyy noita joutavan päiväisiä jurnuttajia?

    Anton Chigurh

    Meillä oli kotona hirvikoira (karjalan karhukoira) jo 50-luvulla. Itse olin jahdissa ensimmäisen kerran mukana 1959. Muutamia kymmeniä (siis ei satoja) hirviä on tullut ammuttua (muutaman kasankin). Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että hirvikoiraharrastus, hirvet ja puuntuotanto eivät sovi samalle alueelle.

    mehänpoika

    Nuolukivet ja säädelty hirvenmetsästys eivät sovi talousmetsiin. Niistä aiheutuu liikaa vahinkoa puuntuotannolle.

    Metsänomistajan yleinen tietämättömyyttömyys noulukiven aiheuttamista hirvien käyttäytymisen muutoksista eivät oikeuta metsästäjiä edes kyselemään lupia niiden asetteluun. Yleisen edun vuoksi nuolukivien metsiin vienti tulisi lailla kieltää.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 32)