Kyllä tutkimustietoa pitää arvostaa, oli tutkija sitten kuka vain – jos vaan tutkimus täyttää muutoin tutkimukselle asetettavat vaatimukset. Epämääräiset johtopäätökset ovat usein sivullisten tekemiä.

Käytännön havaintojen anti on yleensä se, että kaikenlainen on mahdollista ja ”kiistattomia tosiasioita”, joita joku täällä kuulutti, ei metsän kasvatuksessa ole.

Mielenkiinnolla olen seurannut Etelä-Suomalaisella VT:tä hiukan rehevämmällä mäntykankaalla metsän kasvatusta n. 60 ikävuodesta eteenpäin 30 vuotta yhden tien molemmin puolin (eri omistaja, ja luonnontuhon – palo – kautta samaan aikaan uudistunut). Samanlaista kangasta molemmin puolin. Ensin ihastuin vasemmanpuoleiseen, jossa oli harvennukset tehty ajallaan. Oikean puolen metsässä ei varmaan ollut 6o vuoteen tehty kuin ensi harvennus, tiheys oli sitä luokkaa. Sitten tuossa n. 70 vuoden iässä oikeanpuoleisessa alettiin tekemään harvennuksia ja väljennyksien kautta vajaassa 20 vuodessa siihen on saatu kasvava 3-4 metrinen taimikko luontaisesti, kun vasemman puoleinen on saman näköinen kuin 20 vuotta sitten.

Siis alkuun olisin ottanut tuon vasemmanpuoleisen, mutta näin jälkeenpäin oikeanpuoleinen oli kasvupaikkaan paremmin sopiva menetelmä: kohtuu tiheässä uudistusikään asti ja sitten muutaman väljennyksen kautta luontainen uudistus.

Tämä on näitä käytännön kokemuksia ja ei välttämättä yleistettävissä kovinkaan moneen kohteeseen.

Vasemman puoleinen odottanee uudistushakkuuta ja viljelyä. kasvillisuus on aivan sama – samaa harjua. VT jossa paikoitellen MT piirteitä molemmissa. Siis oikeanpuoleisessa tehtiin vanha klassinen väljennysten kautta luontainen uudistaminen. Kasvupaikka tälle oikein sopiva. Uskoisin, että ainespuukertymä kiertoajalta oli oikealla puolella isompi tiheämmän kasvatusasennon vuoksi. Tuskin tukkikertymässäkään suurta eroa. Mänty kyllä valoisalla paikalla kestää hyvin tiheämpääkin kasvatusta. Tämä oli etelään loivasti antavaa harjumaista kangasta. Jostain syystä männiköt tykätään harventaa tarpeettoman harvoiksi ja kuusikot jätetään tarpeettoman tiheiksi.

Niin tarkkaan en ole kenttäkerrosta analysoinut, kun siitä vain säännöllisesti ajoin ja joskus juoksulenkillä maastossa kävin. Se uudistamista odottava on vielä hiukan liian tiheä kunnon taimettumiselle. Puuthan siinä olivat luonnollisestikin hiukan lyhyempiä, mutta toisaalta järeämpiä kuin vähemmän harvennetussa. Siksi oletan (mittaamatta), että silmämääräisesti tukkia varmaan enimmillään jota kuinkin saman verran – toisessa ohuempia, mutta pidempi tukkiosuus; toisessa järeämpiä mutta lyhyempi tukkiosuus.

Hyvin harva siemenpuusto tuohon vielä jätettiin viimeisen hakkuun jäljiltä. Tosin ihmettelin koko siemenpuustoa, kun alue näytti valmiiksi taimettuneelta. Siemenpuiden poisto kuitenkin aiheuttaa aina turhia vaurioita taimistossa. Nyt on siemenpuutkin poistettu.

Alue alkoi varsin hyvin taimettumaan jo ensimmäisen hakkuun jäljiltä. Tämäkin oli mielenkiintoinen ero viereiseen. Tiheän kasvuasennon vuoksi näennäisesti saman puustoisuuden alle tässä pääsi kenttäkerrokseen enemmän valoa, kun latvuspeitto ei ollut yhtä tiheä. Tietenkin myös hakkuun aiheuttama maan pinnan rikkoutuminen varmaan edisti taimettumista.

Kaiken kaikkiaan kävi vähän kateeksi isäntää. Oli niin onnistunut loppuvaiheen kasvatus. Rahaa tuli muutamia vuosia pelkillä hakkuilla ja kasvuisa taimikko ilman ponnisteluja. Kysehän ei ollut jonkun määritelmän mukaan jatkuvasta kasvatuksesta, vaikka henk. kohtainen mielipiteeni on, että tällainen pitäisi kyllä laskea jatkuvaksi kasvatukseksi, muttei monijaksoiseksi metsän kasvatukseksi.

Gla:

Esitin edellisellä sivulla (vai liekö ollut sitä edellinen) vain erään melko yleisen tilanteen  pohjalta kysymyksen.   Aina ei ole mahdollista välttää kanto-ja juurivesojen ”valtausta” .   Esim. sekametsän päätehakkuun jälkeen tai varhaishoidon jälkeen ku-taimikossa.     Jos jossain on päästy yksimielisyyteen, miten pitää toimia sekapuuston aikaan saamiseksi, niin hyvä niin.   Itselläni on joitain ongalmakohteita ollut joissa on joutunut miettimään jotain muutakin kuin yksinkertaisinta vaihtoehtoa lisätä kasvatettavia puulajeja luont. uudistumisen ja maan muokkauksen avulla.