Uutiset -osiossa on tuollainen ”keksintö” hiilensidonnan tehostamiseen, jolle maksajakin on heti tiedossa. Oikein isoilla pinta-aloilla voisi kierron suhteen jotenkin pelata,vaikka takkiin tulee sittenkin.
Mnjoo! Jos kiertoakaa pidennetään vaikkapa kolmeensataan vuoteen, niin onhan se tavara siellä metsässä, poisluettuna kuolleet ja lahonneet puut.
Enemmän sinä aikana nopealla kierrolla kasvatettu puumäärä on sitonut hiiltä, jos puuntuottajana on ollut vaikkapa Visakallo, joka on kasvattanut viisi puusukupolvea siinä ajassa.
Kolmesataa vuotta vanhassa päätehakatussa metsässä on satoa saatu ehkä tuhat kiintoa, Visa on saanut pelkistä päätehakkuista 3000 kiintoa ja kasvatushakkuut päälle!
Jos puutavaralle on käyttöä, niin hiili on sidottu, muuten tietenkään ei.
Juu sopii kertoa vaan Metsähallitukselle, että paas laittaen pitemmät kiertoajat ja tiheämmät tiheiköt, ja sitten he kertovat eduskunnalle että tämän verran meiltä nyt sitten tulisi hakkuutuloja näillä uusilla spekseillä. ?
Tuo oli mielenkiintoinen tieto, että harvennusrajaa voisi etenkin männyllä nostaa nykyisestä jonkin verran. Nykysuuntaus taitaa olla kuitenkin päinvastainen, eli tiheyksien alentaminen uudistamisessa ja kasvatuksessa. Tämä olisi luultavasti vähemmän riskinen ja kustannuksia vähentävä vaihtoehto yksityiselle. Olemme alkaneet pikku hiljaa oppia metsänkasvatuksen kannattavuuslaskentaa?
Jos siis halutaan tiheää metsää ja pitkiä kiertoaikoja, avuksi pitää ottaa kannustin, eli vaikkapa hiilipörssistä kompensaatiomaksuja metsänomistajille. Tämä on kyllä vähän hölmöläisen peiton jatkamista, kun ne meillä hakkuilta säästyneet puut hakataan kuitenkin jossain muualla. Mutta jos tiukka paikka tulee ja EU uhkaisi määrätä meille suuria hiilinielumaksuja, ehkä valtion kannattaisi ennemmin välttää sakkomaksut ja tukea metsänomistajia vaikka sitten lykkäämään harvennuksiaan ja päätehakkuitaan, ja kärsiä sitten lisäksi seuraukset alenevina verotuloina yms.
SE koetti veivata korjuu-yrittäjilleen 60 vrk tilivälin työstä. Ei mennyt putkeen moinen järjestely. Jos metsänomistajan tilivälit ujutetaan 30- 40 vuotta pitemmiksi entisistä, voidaan kysyä mitä sen esittäjien päässä liikkuu? Vai onko nuppi ihan ontto?
Männikön kasvatuksessa todellinen ongelma on harvennuksen ajoittaminen. Jos sen myöhentämistä esittää professoritason henkilö, niin kysyä pitää, onko hän koskaan käynyt männikössä.
Professorilla on tässä tapauksessa ihan kokeellista mitattua tietoa takanansa. Kokeellinen ja käytännön tieto ovat molemmat tarpeen metsänhoidossa, eikä kumpaakaan ole syytä halveksua.
Männikön tiheässä kasvatuksen onnistuminen riippuu mm. siitä mikä on kasvupaikka ja miten tiheästä taimikosta lähdetään kohti ensiharvennusta. Eli olennainen tieto olisi: kuinka tiheä männikön pitää olla taimikonhoidon jälkeen, mikäli halutaan tehdä ensiharvennus myöhään ja tiheään metsään? Tästähän on puhuttu aiemminkin. Veikkaisin että runkoluku pitäisi olla korkeintaan luokkaa 2000/ha?
Ei puhuta niinkään siis ajoituksesta ajan suhteen vaan männyn latvuksien kunnon suhteen. Toki ppa 40 kuulostaa suurelta, mutta eihän tiheyttä tarvitse siihen saakka päästää, jos edellytyksiä ei ole.
Tiheään metsään myöhässä tehty eh lisää usein kapuloiden määrää/ha , samalla niiden keskikoko yleensä pienenee. Mutta toisaalta havupuumetsissä saattaa onnistua tyvitukin saannon lisääminenkin jo siinä vaiheessa. Jäävä puusto samalla kärsii latvusten supistuessa ja itseharveneminen hoitaa harvennuksen osaltaan jo etukäteen – ellei olla esim. tuoreella kankaalla jossa alikasvoskuusikosta saadaan kasvatuskelpoinen metsä aikaan yläharvennuksen jälkeen.
On myös kiistämätön käytännön tosi-asia, että myöhäisen ruikulametsän eh altistaa niin tuuli- kuin lumituhoille. Alikehittynyt juuristo ei kestä mitään, runko on hontelo ja kasvu taantuu.
Vaikuttaa samanlaiselta mallilta kuin jk- haahuilu kaikkiin kohteisiin.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.