Nimenomaan, voidaan tarvita päiviä ja öitä ennen ensimmäistä havaintoa, vaikka niitä alueella olisikin. Vallankin tutjijoiden kirjoituspöytiä takaa niitä näkee vielä vähemmän.
Valkoselkätikka menetti suojelullisen kiinnostavuutensa, koska monestikaan siitä ei saatu lainkaan havaintoja silloin kun sitä olisi tarvittu jonkun hankkeen estämiseen. Liito-orava on yleisyytensä takia tässä mielessä paljon käyttökelpoisempi. Lähes aina oravat ovat kuitenkin vain sivuosassa, kun ihmiset eivät halua jotain rakennusta, tietä tai muuta toimintaa lähelleen. Ihmisen kun on niin helppoa verhota oma ruma itsekkyytensä suojelun kauniiseen kaapuun.
”Oliko se juuri Espoossa, jossa kaupunki kaavoitti asuinalueita mutta koettaa ensin pakkolunastaa mo:lta puoli-ilmaiseksi maita rakennustonteiksi , jotka sitten myy moninkertaiseen hintaan rakennusliikkeille ?”
Pirkanmaalla on ihan tuore tapaus tuossa Tampereen kupeessa Lempäälässä. Lempäälän päättäjien asenne on ollut todella ikävä: https://www.aamulehti.fi/uutiset/maanomistajat-tuohtuivat-lempaalassa-kun-kunta-halusi-ostaa-maita-halvalla-vuoreksessa-is-ostoaikeista-luovuttu-200981592/
Olen kirjoittanut ennenkin. Keski-Suomen Ely-keskuksen liito-oravaexpertin mukaan eniten liito-oravahavaintoja on valtaväylien varsilta. Se on luonnollisdta. Siellä liikenteen melu peittää esim liiturin jyrsimisäänet ja pedot eivät viihdy, koska melun ja liikenteen tuoksujen vuoksi niiden on vaikeaa saalistaa. Myös asutuksen tuntumassa liiturit viihtyvät. Sielläkin taitavat saada olla rauhassa pedoilta. Siksi eläimistä on runsaasti havaintoja paikoilla, joissa suunnitellaan lisärakentamista. Eihän rakentaminen niitä hävittäisi. Saisivat vain lisää sopivia elinympäristöjä. Mutta tässäkään ei järki auta.
Meillä oli aikanaan havainto vuodelta 2007. Suunniteltiin hakkuuta seudulle vuonna 2010. Olin ajatellut, että jätetään suosiolla selvä alue hakkaamatta. Käytiin katsomassa löytyisikö merkkejä. Ei löytynyt papanan papanaa. Se alue menikin Metso-ohjelmaan, koska oli osa laajempaa kokonaisuutta. Ei sieltä myöhemminkän ole näkynyt papanoita vaikka muutama keväänä tutkailin puiden juuria.
Meidän erämaisissa oloissa liiturin arki on karua. Näätiä, pöllöjä ja kanahaukkoja. Ei ole ihme, etteivät erämaissa viihdy. Näätien lisääntyminen viime vuosikymmeninä on epäilemättä vaikeuttanut liitureiden elämää kahtakin kautta. Tietysti suoraan saaliina, mutta myös oravakannan vähentymisen seurauksena. Liiturihan pesii myös vanhoissa oravanpesissä. Sellaisesta on minulla havainta joskus 1950 paikkeilta. Silloin ne metsät olivat siis nuoria ja meillä päin ei ollut näätiä.
Näin eilen elämäni ekan elävän liito-oravan. Käytiin keskellä päivää yhtä haapaa katsomassa, josko siellä olisi harmaapäätikan pesä. Kolosta ei kurkkinut ketään, mutta yllättäen naapuripuusta yhdestä kolosta näkyi liiturin pää. Alkoi ankara valokuvaus. Otus kurkki hetken ja vetäytyi sitten piiloon koloon. Poistuimme paikalta ja tuuttasimme oitis somen täyteen kuvaa.
Tuosta on enää puolisen kilsaa omalle tontille. Ehkä jo piankin orava löytää sille virittämäni pesäpöntöt.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.