Reiman kirjoitus oli aika pitkä, mutta se sisältänyt vastausta kysymykseeni, eli onko taloudelliset perusteet muuttaneet Reiman omien metsien hoitoa näiden vuosikymmenten aikana?

Pahoittelen Visakallo, jos ja kun en ilmeisesti osaa asiaa sinulle ymmärrettävästi kertoa.

Kun tulin ensimmäisen oman metsän omistajaksi n. 30 vuotta  sitten, ei minulla ollut minkäänlaista teoreettista käsitystä metsätaloudesta. Olin toki kotitilan metsien kanssa ollut tekemisissä niin pienestä kuin muistan. Olen ollut varmaan vähän toisella kymmenellä, kun metsiä alettiin kotini lähialueella avohakata ja uudistaa keinollisesti.  Siihen aikaan kotitilan metsiinkin tehtiin metsäsuunnitelma ja sain olla relaskoopilla lukemassa puuston pohjapinta-alat, kun isäni ja MHY:n neuvojan mukana sain kiertää tilan  metsäpalstat. Kotilan metsiinkin tehtiin tämän suunnitelman mukaan aukkoja, jota olen ollut niin istuttamassa kuin kylvämässäkin.

Ensimmäisellä omalla tilalla toimin ja olin MHY:n tiedon varassa. Sieltä pyydettiin metsänleimausta ja heidän ”määräämällään” tavalla tehtiin hoitotöitä. Mäntykin tietysti, jos vähääkään siltä näytti niin uudistettiin istuttamalla, harvennukset käytännössä aina alaharventamalla ja  päätehakkuut kun yhdistyksen neuvoja katsoi sen olevan suositusten mukaista.

Kun metsät kiinnostivat,  niin pohti, että saisiko tämän ostamalla kannattamaan. Pahvista hahlo tikun nokkaan ja pohjapinta-aloja lukemaan. Ensimmäinen ostos mitattiin moneen kertaan tarkasti ja kun hakkuun jälkeen totesi, että relaskoopilla mitattu todella käytännössäkin toimii, niin rohkeus tietysti lisääntyi.

Päätehakkuumetsän arviointi osoittautuikin yksinkertaiseksi, kun tukin määrän vielä oppi arvioimaan, ja muut tekijät hinnat, verotus jne. olivat tiedossa. Lahoja kuusikoita alueella oli vähän, joten se ei ollut iso ongelma.

Mutta – kuinka meidän on laskettava arvo eri ikäisille taimikoille ja nuorille metsille? Tämän ongelman selvittäminen matemaattisesti itselle ymmärrettävään muotoon olikin jo visaisempi kysymys. Miten meidän on taloudellisesti suhtauduttava paljaaseen maapohjaan ja siihen tehtäviin kauaskantoisiin investointeihin jne. Metsän ostaminen oli helppoa ja suorastaan koukuttavaa, kun kykeni vähitellen itselle laskemalla  selvittämään, paljonko tilasta voin taloudellisesti perustellusti maksaa. Iso merkitys ja helpotus on myöhemmin ollut sillä, kun on voinut henkilökohtaisestikin tutustua henkilöihin ja heidän työnsä tuloksiin ko. aiheesta, jotka sitä talouden ammattilaisina työkseen tekevät.

Taloudellisten seikkojen vuoksi, käsitykset ovat kovasti muuttuneet ensin mainitusta, valmiina tarjotusta. Sen vuoksi  joudun suhtautumaan kriittisesti, kasvatusmenetelmiin, päätehakkuun määrittelyyn, harvennustapoihin (ylä- vai alaharvennus), uudistamiskustannuksiin jne. Siksi kirjoitan  NNA:sta, suhteellisesta arvokasvusta jne. Voin Visa kertoa vain sen, mikä omaa päätöksentekoa ohjaa. Jokainen käytännön ongelma on erilainen.

Kiitos Reima hyvästä selvityksestä. Ei muuta kysyttävää.

Reima on tainnut lähteä taas raivaamaan täällä raivoomisen sijaan. Aiempien kirjoitusten perusteella päättelen, että hän hyödyntää jatkuvaa kasvatusta aina kun se mahdollisuus tarjoutuu.

Liito-oravan saa ympättyä kannattavuuslaskelmaan. Jopa niin yksinkertaiseen kuin NNA. Katsoo vaan, mitä muutoksia liito-oravan elinpiirien ja kulkuväylien huomiointi tekee hakkuusuunnitelmaan ja sen jälkeen vaan ynnäilee tulot ja menot jollain korolla ja jollain aikajaksolla. Vielä voi tehdä toisen laskelman, jossa liito-oravarajoitteita ei huomioida, niin näkee erotuksen, eli kuinka paljon oravien huomiointi tuli maksamaan. Yleensä ei ole kyse suurista summista, koska orava on vaatimaton.