Epäilemättä Rane, mutta kun tämä metsätalous ymmärtääkseni koetaan ennen muuta taloudellisena toimintana.

Puun hintatiedoilla ei ole juurikaan edes merkitystä suhteellista arvokasvua laskettaessa, koska laskennassa samat hinnat ovat niin osoittajassa kuin nimittäjässäkin. Vain tukin ja kuidun hintasuhteella on käytännön merkitystä. (täälläkin usein kirjoitetaan arvokasvusta)

Kaipaan tietoa siksi, että vain se kertoo tuoton, jonka perusteella taloudellisia ratkaisuja voidaan perustellusti tehdään.

On erilaista kasvattaa metsää pohjoisessa ja /tai karuilla mailla kuin etelämpänä ja rehevimmillä mailla.  Kannattavuuslaskelmatkin muuttuu huomattavasti, kun kiertoaika muuttuu muutaman kymmenen vuotta kasvupaikkaerojen mukaan.  Mutta esim. pelkästään NNA:en laskeminen voi joskus johtaa harhaan.   Laskelmahan voi näyttää siltä, että metsäpohjalle ei kannata  tehdä yhtään mitään , niin tulee hyvä tulos %:ssa ilmaistuna.  Mutta tulokseen vaikuttaa muutkin asiat kuin pelkkä tuotto%.  Jos satsataan esim. 50:nen ja sen tuotto on 10 % tai sijoitus 0n 200 ja sen tuotto 7 %, niin isommalla sijoituksella saatiin paljon parempi tuotto €:ssa vaikka %:ssa se oli pienempi. Mahdollisen vaihtoehtoisen sijoituskohteen tuotto voisi olla parempi tai sitten ei . Mutta riskitasokin pitää ottaa huomioon.  Metsänkasvatushan on melko vähäriskistä, ainakin ollut sitä . Voi olla että riskit on lisääntymään päin mm. luonnontuhojen osalta.

Ennustaminen on vaikea laji. Taaksepäin ennustaminenkin on joskus hyödyksi, vaikka ”mennyt kehitys ei ole tae tulevasta”. Tulevasta emme tiedä useita seikkoja, muun muassa tukin ja kuidun hintasuhteet, halutut puulajit, tuhoriskit, ilmastonmuutoksen kehitys, korkotason kehitys, markkinoiden kehitys, tuoteinnovaatiot, lainsäädäntö… Tuosta listasta jo näkee, että on aika epävarmaa mennä sanomaan kovin suurella varmuudella mitä nyt kannattaa tehdä, jos hakkuutulo on kymmenien vuosien päässä.

Näin suuren epävarmuuden vallitessa kannattaa munia pitää useassa korissa metsänhoitomenetelmien suhteen ja huolehtia sekä puutuotoksesta, kannattavuudesta, hiilitaseesta että monimuotoisuudesta.

Mielestäni jk:n ja jaksollisen mallin kannattavuus ei ratkea pelkästään vertailemalla kantohintoja. Tarvitaan koko kiertoajan yli ulottuvia laskelmia, sellaisia kuin Markku Remes on tehnyt. Avohakkuun parempi kantohinta voidaan ehkä katsoa kuuluvan edellisen uudistamisinvestoinnin tuottoon, ja seuraava pitää harkita taas erikseen tulevien näkymien pohjalta.

Minusta pitää laskea olemassa olevan tilanteen mukaan eikä siksi ole kovin järkevää laskea esim. päätehakkuun tulosta pois sen puuston aikasempia laskennallisia uudistuskuluja.  Laskelman kannalta se voi olla oikein , kun lasketaan useiden kiertoaikojen kokonaistuloksia teoriassa mutta käytännössä menee erilailla.     NNA-laskelman voi ”kääntää” toisinpäinkin ja laskea tuottoja ja kuluja eteenpäin samoilla arvoilla kuin NNA:lla laskettaessakin.

Jk saadaan näyttämään aina paremmalta, jos ei oteta huomioon esim. viljelyn jalostushyötyä ja parhaiten tuottavia hakkuutapoja myös tasaikäisen metsän kasvatuksessa.  Voi se silti olla parempi tapa taloudellisestikin joissakin tapauksissa mutta ei läheskään yhtä usein kuin jossain mainoksissa näkee lasketun.