Kannatan kyllä haitan korvaamista. Toinen järkevä muutos olisi liito-oravan suojelustatuksen muuttaminen sellaiseksi ettei sen takia tarvitsisi muuttaa metsänkäsittelyään.

Ajattelitko Anneli niin, että nämä olisivat samaan aikaan voimassaolevia optioita? Eli ei olisi pakko suojella, mutta jos suojelee, niin korvataan asiallisesti?

En osaa sanoa parantaisiko tuo järjestely liito-oravan asemaa. Jos päätös pitäisi tehdä vain tämän foorumin aktiivikirjoittelijoiden ajatusten perusteella, niin ehkä jopa parantaisi! En uskalla silti vannoa että iso kuva olisi sama.

Korvausjärjestelmän puolesta joka tapauksessa puhuisi yleisen oikeudenmukaisuuden lisäksi se, että tuon lajin suojelun myötä samalla turvataan tehokkaasti monimuotoisuutta isojen haapojen ja kolopuiden suojelulla. Sitä kannattaa tukea.

Kysymys on siihen sävyyn asetettu, ettei oikein kiinnostaisi vastata.

Olen pahoillani Gla että tulkitsit kysymykseni noin. Yritän selventää. Eli minulla oli ennakkoon muodostunut käsitys, että erityisesti juuri sinulla ja parilla muulla kirjoittajalla on erityisen hyvin luontohommat hallinnassa. Minun on siksi pikkuisen vaikea ymmärtää mikä tämän liito-oravahomman tekee niin herkäksi, kun kumminkin käytännössä moni toimii niin, että tyyppi voi jatkossakin sammalvuoteellaan somat nappisilmät ummessa kelliä. Useampi kirjoittaja juuri näin kertoi toimivansa, haavat jäävät pystyyn.

Aiempi hölötykseni identiteettipolitiikasta ei ehkä ole täysin hakoteillä. Ainakin osa omistajista vieroksuu ensisijaisesti ylhäältä/ulkoa tulevaa päsmäröintiä, ei niinkään itse liito-oravaa. Ymmärrän ilmiön, mutta toisaalta en ymmärrä. Minulle henkilökohtaisesti liito-oravan saaminen omaan metsään olisi yksi elämän huippuhetkiä, tarjoaisin tarkastajalle konjakkia haavan juurella. Eli minulle kyse on identiteettiasiasta, mutta positiivisesta sellaisesta.

Ympäristöpuolen viranomaistoiminta nyt vaan sattuu olemaan kokemukseni mukaan kaikkein epäluotettavinta toimintaa, jota myös tukee vapaaehtoiset aktivistit. En voi luottaa siihen, että minun käsitys hyvästä metsänhoidosta vastaa ympäristöviranomaisten käsitystä.

Esimerkki: Kunnan A alueella teollisuuslaitos oli hyväksyttänyt jätteiden käsittelymenetelmän sikäläisellä viranomaisella ja saanut homman käyntiin. Saman firman kunnan B alueella sijaitsevassa yksikössä oli sama prosessi edessä. Välimatkaa n. 150 km. Nytpä ei kelvannutkaan kunnan A mukainen malli, vaan paikallinen viranomainen halusi keksiä pyörän uudestaan. Kolmen vuoden jälkeen ja lukuisten lisäselvityspyyntöjen yms. konsulttityön jälkeen luvat oli kunnossa, pyörä keksitty uudestaan ja kolmen miljoonan euron investointi saatiin liikkeelle. Ei mitään järkeä minun mielestäni, kun kaveri olisi halutessaan voinut katsoa, miten se A:n tapauksessa meni ja hyväksyä homman sellaisenaan.

Toinen esimerkki: Teijon kansallispuistoa perustettiin jokunen vuosi sitten. Metsästyksestä syntyi erimielisyyttä ja ympäristöneuvos kertoi, ettei puiston perustaminen ole mahdollista, jos metsästys sallitaan. Täyttä valetta oli tuo, mutta se ei ympäristöneuvosta tippaakaan hidastanut. Se, että alueella on järveen istutettu vieraslajia (kirjolohi), ei ollut ongelma. Kuten ei sekään, että kirjolohia saa metsähallituksen luvalla kalastaa. Kuten myös muita kaloja. Kalastamiseen kuuluu kalan eli eläimen tappaminen.

Nyt kun näitä vihreitä miehiä liikkuu myös maastossa metsäpuolen asioilla, luottamus ei ainakaan kasva. Aktivistit jakavat netissä neuvoja, miten hakkuut saadaan viranomaisten avulla estettyä.

Tuohon, jossa kohteesta löytyy harvinaisia lajeja, olen kiinnittänyt itsekin huomiota. Mitä enemmän lajeja saadaan luokiteltua harvinaiseksi, sitä parempi ympäristöihmisille. Aivan kuin suorittavan hirvet. Niitäkään ei löydy, kun määritellään kaatolupien korotustarvetta.

Metsäuutiset kertoo, että Suomen luontokeskus Haltiassa käynnistyy 1. kesäkuuta Yöni liito-oravana -näyttely. Ulkonäyttelyalueella on lisäksi näyttely urbaaneista liito-oravista, jotka tulevat vastaan joskus erikoisissa paikoissa ja ympäristöissä. Näyttely on osa laajaa Liito-orava-LIFE-hanketta. Hanke on pääosin EU-rahoitteinen ja kestää seitsemän vuotta.

Ensimmäinen ajatus oli, että taas vyörytetään yhteisillä rahoilla suojelua metsänomistajien kiusaksi, mutta voihan siinä olla se toinenkin puoli. Liito-orava muuttuu näyttelyiden myötä arkisen tavalliseksi eläimeksi, joka elääkin melkein missä vain. Näin liito-orava vallankumous söisi lapsensa.

No vesikkoa ei varmaan ole löytynyt, sehän olisi sensaatio.

Pk-seudulla kuulemma Raide-Jokerin työmaa uhkaa viivästyä joidenkin liito-oravahavaintojen vuoksi. Puiden kaatamiseen joudutaan hakemaan poikkeuslupaa ely-keskukselta. Nyt homma menee jo aivan naurettavaksi!