Ajattelin aiemmin ettei tämänlaista voi tapahtua. Yritin tehdä matalan kannon kun viimeksi vinoiltiin; tulikin kaksimetrinen. Henkilö- tai ainevahinkoja ei tullut, vain henkisiä. Kaatui muuten täysin ilman kiilaa tai vänkää.
Kaadoitko myötätuuleen? Jos puu on kovasti menollaan, niin sen tyvi saattaa alkaa halkeamaan – eli kaatuminen alkaa, vaikka lujaa puuta on vielä tilanteeseen nähden liikaa.
Sellaisissa puissa turvallinen tapa olisi kolon sahaamisen jälkeen työntää terä noin keskeltä tyveä läpi, kun se yltää. Pitopuun voi silloin rauhassa viimeistellä 2 – 3 cm paksuiseksi ja kun näin on tehty, samasta tyven sahauksesta sahataan loppu puu poikki ikäänkuin takaperin, eli sisältä ulospäin.
Jos tilanne onkin hieman epävarma, eli ”riittääkö puun luontaiset kaatumishalut tai myötätuuli”, niin jätetään pieni osa sahaamatta, pannaan vänkäri tai kiila sahausrakoon ja loppu sahataan laipan kärkiosalla rungon takaosasta vänkärin läheltä. (mieluusti eri korkeudelta, ettei helähdä rautaan)
Ei ollut tuulta, leppä vähän kallellaan kaatosuuntaansa. Pitokulmasahaus on tuttu teoriassa, ei ole tullut käytettyä.
Ainakin nämä paikalliset polttopuulepät ovat siitä veijareita, että kun niitä halkaisee niin säteensuuntaiseti menevät siitä suoraan mihin kirveellä lyö, mutta luston suuntaisesti tulee vaikka minkälaista kiilaa.
Toinen versio olisi eritasosahaus, joita molempia kannattaa harjoitella , vaikka ei olisi tarvettakaan. Sitten sen osaa tarvittaessa. (Mestarit harjoittelee aina!)
Oliskohan ollut väärä tekniikka kaltevan puun sahauksessa, pitopuuta olisi pitänyt jättää ulkoreunaan ja viimeiseksi sen sahaus ja pakosuunnan varmistus. Silloin jännitys olisi ollut vetojännitusta eikä vääntöä, joka murtaa rungon. Eli sama asia jonka Jätkä tuossa esittikin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.