Suunnittelemista siinä kyllä oli. Hies- ja rauduskoivua kasvoi sekaisin, sekä pihlaja oli päässyt leviämään laajalti. Oli melkoisen työläs, mutta haastava rästipalsta.

Leppähän on hyvä puu koska se sitoo typpeä ilmasta. Siinä ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin se, että se kasvaa kieroon ja ei ole yhtä iso tilavuudeltaan kuin valtapuut. Luin jostakin kuinka Suomen lepikot hakattiin ajan saatossa. Meillä sitä kasvaa ihan hyvin, omia pikku palstoja. Ongelmana tuntuu olevan enempi se ajatusmalli että lepät täytyy kaataa nuorena ja sitten kirotaan kun ne alkavat vesoa.

Pihlajaa pidän enemmänkin turhana roskapuuna jolla ei ole käyttöä. Pihlajalla on kyllä uskomaton taito levittäytyä kivikkoisille kasvupaikoille. Lisäksi se on suosittu pihapuu, joten en näe tarvetta suojella sitä. Mietin välillä, että miksi sitä kasvaa niin helvetisti täällä.

Lepät olisivat taas kaatouhan alla.

Eli raivasin tilaa nuorelle havupuu-taimikolle. Ne ovat kuvassa taka-alalla. Lepät ja haapa ovat edessä vieden hieman valoa. Voinko tehdä pystykarsinnan ja onko nyt sopiva hetki tehdä se? Moneenko metriin asti karsin?

Valo lisääntyy kun on vähempi oksia. Ja nuohan ovat aika riukuja pystypuita, joten eivät tuki valoa.