Tammelle suunnittelemani kuvion aitaus onneksi onnistuu, mutta pihlajalle suunnittelemani kuvio sijaitsee vl-alueella. Alueen yksi merkittävimmistä poluista kulkee tuon aukon läpi. En tiedä miten koiran taluttajat tähän suhtautuisivat 😀
Aitaat sen alueen kahdessa osassa, siten että polkua pitkin pääsee kulkemaan jos epäilet että taimet eivät ilman aitausta hirviltä selviä. Ainakin nuilla muovinauhoilla aitaaminen on loppupeleissä niin edullista että kustannukset ei silti tule mahottomiksi.
On laskettu että 20 grammaa muovia riittää pilaamaan yhden tonnin sellua ja siihen tonniin sellua menee viisi kiintoa puuta. 20 grammaa painaa esin sellainen hyvin ohut muovipussi, jollaisia käytetään kaupassa hedelmien pussittamiseen tai sitten pienimmät leipäpussit.
Nykyisin tosin on sellusysteemeissä erikseen muovinerottimia. Niitä alettiin kehittelemään 80-luvulla ihan pakon sanelemana, kun puun mukana alkoi tulla yhä enemmän muovia. En oikein tiedä miten tehokkaiksi ja tarkoiksi erottimet on sitten saatu.
Pähkäilijän mainitsema noki on ehkä vieläkin pahempi. Sitä ei saa sellusta pois millään. Tämä on harmillista, sillä esim metsäpaloalueitten puilla ei ole mitään asiaa sellutehtaalle.
Aiemmin kun ei ollut edes haketukseen perustuvaa enerkiapuusysteemiä se oli tosiaankin hankalaa. Halko ja klapikaupassa kun nokisuus on myös kirosana. Tiedän että, jossain taloissa, kun tulipalo kävi, niin poltettiin kotitarpeena nokipuuta toistakymmentäkin vuotta. Kotitarve sahatavaraksihan nokipuu käy kyllä ihan kohtuudella, jos on muuten sahattavaa puuta.
Eräällä luennolla kuulin, että kuitupuupinojen rakoihin piiloitetut eväspussit ovat pilanneet tehtailla papereriä. Ihmiset ovat piilottaneet pusseja pois näkyvistä ja sitten ne ovat puiden mukana voineet mennä prosessiin saakka. Pienikin muovinpala tekee valmiiseen paperiinpieniä mustia viiruja. Siitähän ei ostaja tykkää.
Kun olin merkannut vanhalla muovinauhalla tilani rajalla olevia puita ja sitten kuljimme ostajan kanssa katsomassa hakattavaa aluetta, huomasin hänen nykivän niitä nauhojani pois. Kysyttyäni asiaa hän kertoi saaneensa ohjeen, jonka mukaan aina metsissä liikkuessaan pitäisi vanhoja muovinauhoja poistaa. Syy oli sama kuin eväspussin kanssa. Silloin ennen muovinen merkkausnauha oli yleisesti käytössä. Kestäväähän se kyllä olikin.
Kuitunauhan käyttöön oli aihetta siirtyä. Se vain ei tahdo kestää kovin kauan. Kastuttuaan ja lumirännän tarttuessa se pian roikkuu , katkeaa ja putoaa pois.
Oravatkin niitä keräilevät pesiensä eristeeksi, kun naavaa ei kaikinpaikoin ole luonnossa, kuten ennen.
Jani: Aitaat sen alueen kahdessa osassa, siten että polkua pitkin pääsee kulkemaan jos epäilet että taimet eivät ilman aitausta hirviltä selviä. Ainakin nuilla muovinauhoilla aitaaminen on loppupeleissä niin edullista että kustannukset ei silti tule mahottomiksi.
Juu noinhan se periaatteessa menee, eikä tässä kustannuksista ole kysymys.
Nämä ”kaupunkilaisnerot” vaan tehtailevat kaiken maailman valituksia kaupungille ja sitten aina tutkitaan mitä turhimpia asioita.
Esimerkiksi tuon paikan lähellä olevan aukon keskelle piti jättää ~15 lahon harmaalepän ryhmä ”paikallisesti arvokkaana pienmaisema kohteena”. Sitten kun niitä siitä myrskyillä yksi kerrallaan kaatuili niin oli taas lehdessä mielipiteitä, kun kaatuneet puut makaavat polun päällä. Jonkun vihaisen soiton sain noista henkilökohtaisestikin. Sitä paperinpyörityksen määrää, että sai ne loput säilyneet sieltä kuusentaimien päältä kaataa.
Kerran huomasin netissä Bird Life Suomen sivulla pesäpönttöjen kiinnitykseen suositeltavan muovipinnoitettua metallilankaa.
Otin sivuston ylläpitäjään yhtetyttä ja pyysin heitä poistamaan sen muovipinnoitteen maininnan juuri sellun pilaantumisen vuoksi. Useinhan se kiinnityslanka tahtoo jäädä sinne puuhun kiinni kun sitä ei käydä puun kasvaessa löysäämässä.
Olen pyrkinyt kiinnittämään pesäpöntöt sellaisiin puihin, joista ei myöhemmin tehdä saha tai paperipuuta.
Perusteltu syyhän siinä olisi kumminkin aidata, mikäli hirviä alueella liikkuu enemmälti. Kaupungin kantaa voisi varmaan etukäteen tiedustella asiasta, jolloin myöhemmältä sodalta vältyttäisiin. Kenenkään kulkuahan nuo nauhat eivät kumminkaan estä, yli tai ali pääsee helposti.
Tai sitten jätät vaan aitaamatta ja toivot että hirvet jättää alueen rauhaan ja ”sodalta” vältytään . Joskin silloin voi sota tulla siitä että metänomistaja on antanut hirvien pilata kauniin taimikon. :/
Aukustilla on suositeltava periaate. Metallikaan ei ole mitään suotavaa puussa. Metallinpaljastimia on kyllä yleisesti käytössä vanerillakin, mutta kaikkea ne eivät huomaa. Esim. Suolahden aikoina koivulle tuli erä latvialaista puuta. Seurauksena oli, että koko alkupää pysähtyi kun terämies ei ehtinyt teroittaa sorvin teriä siihen tahtiin mitä niitä tylsyi. Puissa oli kranaatin sirpaleita niin paljon, ettei toista erää tainnut sitten tullakkaan. Viilun on oltava tasapaksua ja sileää. Varsinkin pinnoitetussa vanerissa epätasaisuudet peilaavat läpi ja tavara on kakkoslaatua.
Tässä ketjussa paljon hyviä ohjeita ja huomioita. Tuo pönttöjen kiinnittely metsiin on yksi murheenkryyni. Kun niitä tekee ”pipertäjä-aktiivit” ihan omin päitenkin. Ja kiinnityksessä milloin nylonnarua tai rautalankaa. Ja kun se pönttö sitten aikanaan maatuu sieltä roikkumasta tuo kiinnitin jää sinne puuhun tai sen sisälle kasvamaan. Kolopuut olisi paljon parempi kuin pönttöpöhlötykset. Vanhat koloisat haavat kunniaan. Muuta sitten ei tarvitakkaan.
Voihan sitä vanha leppäkin varmaan kolopuuna toimia. Ainakin jätin pari sellaista juuri viime kuusikonharvennuksella pystyyn niissä toiveissa. Toinen niin iso ettei kädet ympäri yllä. Niin isoa harmaaleppää aikoihin nähnytkään. Ja omasta metsästä semmonenkin löytyi. Pitäisi vissin tikata eri kohdista lenkkejä tehdessä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.