LENKOUDEN VARJOLLA HYLÄTÄÄN TUKKEJA

Kaakonkulmilla tukkia myyvälle tiedoksi, että se firma keskittyy tuloksen tekemiseen. Ainoastaan sydäntavara päätyy lopputuotteeksi ja muu osuus on jo pitkään mennyt hakkeeksi – oli sitten suoraa tai lenkoa. Kyse on vaan materiaalin hankinnasta. Osakkeenomistajat ovat metsänomistajiin verrattuna korkeammalla arvoasteikossa siinä firmassa.

Huomioitavaa on myös motokuskin silmä, joku näkee lenkoudet erilailla kun toiset, mutta paskasta ei kultaa vaikka kuinka metsänomistaja haluaa, onneksi myös kuidun hinta on kohdillaan päätehakkuissa, toki ero tukkiin iso, jos puut on laanissa on homma paketissa, korostaa taas sitä hakkuun valvontaa.. Nykyisessä puun markkinatilanteessa kaikki ostajat tekee tukin tarkkaan, niin sahat kun sellufirmat, siinä mielessä metsänomistaja voi nukkua yönsä rauhassa ja tehdä puukauppaa hintojen ollessa hyvät(:

Ylilengot tukit on sahalinjastoissa melkoinen ongelma, kun niitä sitten ajetaan sahalinjaston läpi. Ja niitä pääsee sahaukseen vaikka tukkilajitteluissa on röngtenit ja laserit.

Ensin tukki voi jäädä kuorimakoneeseen kiinni. Seuraavaksi sahalinjaan. Yleensä sahalinjoissa on 4-5 konetta. Sahalinjaan nopeus on jotain 40-220 m/min. Tarkoitus sahoilla olisi sahata yhtäjaksoisesti, eikä irroitella näitä lenkoja tukkeja moottorisahalla ja rautakangella sahakoneista irti. Ja joo useilla sahoilla on kaarisahaus ominaisuus joilla näistä lengoista tukeista yritetään saada sahatavaraa.
Lisäksi lengoille ja muuten viallisille tukeille on ohjelmistoissa määritelty ns varamitta, joka on selvästi pienempi, kun mitä tukeista olisi tarkoitus sahata. Tulee siis vähemmän sahatavaraa kuin olisi tarkoitus.
Seuraavaksi ongelma kertaantuu, kun lenko tukki on saatu sahalinjasta läpi. Silloin siitä tukista on tullut lenkoja/monivääriä lautoja ja lankkuja.

Ensin niitä ajetaan tuorelajittelun läpi ”yksitellen”, kun kappaleet ei kulje kuljettimilla vaan hyppivät miten sattuu ja lajittelulinjaa on pysäyteteltävä. Lajittelulinjojen nopeus on n 100 m/minuutissa ja tarkoitus on ajaa ilman turhia pysäyksiä. No sitten ne laudat ja lankut on jotenkin saatu lajiteltua lokeroihin. Todennäköisesti konenäkö lajittelee VI laaduksi eli sekstaksi. Seuraavaksi lenkoa sahatavaraa paketoidaan ”yksitellen” rimapaketteihin sahatavarakuivaamoihin vietäväksi. Paketointilinjastoilla ja rimoituksessa olisi tarkoitus ajaa yhtäjaksoisesti, eikä pysäytellä linjastoa vähän väliä.
Seuraavaksi lengot sahatavarat menee rimapaketeissa kuivaamoihin, jossa sahavara ei ainakaan oikene, vaan viat kertaantuu.

Nyt sahatavara on kuivanut ja saatu uuneista ulos ja rimapaketteja ruvetaan purkamaan kuivalajittelussa. Sama leikki jatkuu, kun lengot kappaleet ei kulje kuljettimilla ja linjastoja on pysäyteltävä yhtenään. Kuivalajittelussa konenäkö suurella todennäköisyydellä lajittelee lengot kappaleet hylkylokeroon. Jos jotain saadaan kuivana sahatavara pakettiin, asiakas ei niillä sahatavarakappaleilla tee mitään. Pahimmassa tapauksessa reklamoi sahaa.

Tuohon voisi vielä lisätä, että 90 % sahatavarasta menee vientiin ympäri maailmaa. Pahimmillaan epäkuranttia sahatavaraa siis ajetaan rekoilla sahalta satamaan, laivataan, puretaan laivasta ja jne.

Kenttäsahallakin kannattaa sahata parhaat tukit, jos tarkoitus ei ole tehdä polttopuuta. Huonommat sitten myydä hankintana, noissa isoissa sahoissa kun on niille lajittelijan kuvaamat selvät prosessit. Poikkeuksena vähän lahovikaiset isot, joista tulee paljon hyvää sahatavaraa, laho on helppo myöhemmissä vaiheissa plokata pois, kun kaikki tapahtuu yksitellen käsin. Toinen sekundatukki, joka on hyvää sahattavaa, on juuri sen verran kuivahtanut, että kuori pakkaa irtoamaan. Käytännössa tulee priimaa tavaraa, mutta kotimaan sahoille ei ainakaan Suomen leimikoilta kelpaa, saksasta sitä taisi tulla tännekin sahoille.