LENKOUDEN VARJOLLA HYLÄTÄÄN TUKKEJA

Eihän se lenkous noin mitata. Sehän mitataan pölkyn keskilinjan mukaan vedettävän ”linjanarun” mukaan. Jos tasainen lenkous ylittää 1 cm pölkyn pituusmetrin mukaan niin pölkyn on hylättävä.

Määrityksessä on kaksi arvoa.  Tasaista lenkoutta koko pölkyn mitalla tai jos lenkous ylittää metrin matkalla yli yhden sentin niin pölkyn hylätään.

Jos mennään tuohon metrin tikkuun niin senhän voi sijoittaa pölkyn mihin kohtaan vaan ja saada siten suoran pölkyn aikaan vaikka jossain kohdissa pölkyn voi olla vaikka kuinka mutkainen.

Asiassa on sekin puoli, että hakkuufirmoja sanktioidaan, jos koneketju tekee sahan mielestä raakkitukkia yli 3%. Kuitukasaan päätyvän tukin määrästä mitään reklamaatiota tai sanktiota ei tule. Kuskin on paljon helpompi puida hiukankin arvelluttava runko kuiduksi, ei tarvi stressata. Ja noiden tyvitukkien ensimmäisen metrin suurempaa sallittua lenkoutta ei kukaan haastattelemani motokuski ole vielä osannut selittää, että miten se käytännössä toteutetaan, käytännössä taitaa tulla kuitupölli helposti tyvestä, jos on hiukankaan lenkoa. Ja vanerikoivua hankintana tehdessäni taas katsoin ne laatuvaatimukset, aika huonoja ja vääriä ne saa olla, kunhan mutkan tai oksaryhmän molemmin puolin on sorvattavaa. Käytännössä motokuskilla on sahurin silmät, ja vaneritukitkin on pystykauppa pinossa sahaussuoria ja virheettömiä koko mitaltaan, kuituun menee paljon tukkia. Sekin tuossa sanktioinnissa on huono, että se on koneketjukohtainen, monesti kuskeja on ketjussa monta. Toinen saattaa puida paljon tukkia kuiduksi, kun palautetta on tullut, vaikka ne raakkitukit olisi toisen vuoron tekemiä. Ihan parin päivääkin kun hakkuuta seurasi, huomasi jo kourakasoista, kummassa vuorossa ne oli tehty.

• katkontakiistoja tulee Metsälehden tietoon aina aika ajoin. Kokemus on osoittanut, että kun puut ovat pinossa, on käytännössä hyvin vaikeaa osoittaa katkonnan onnistumista / epäonnistumista jälkikäteen. Kyse on ikuisuusongelmasta puutavaralajikaupassa.
• Paras vaihtoehto olisi päästä kärpäseksi kattoon hakkuukoneeseen leimikolle, jolloin katkontaan on vielä mahdollista vaikuttaa ja kuski voi perustella ratkaisujaan.
• Lenkouden mittaaminen metrin kepillä on ongelmallista
• Joskus on käynyt niinkin, että kun toimittaja on mennyt paikalle, on ostaja maksanut jonkun nimellisen hyvityksen ja vaatinut metsänomistajaa vaikenemaan asiasta. Juttu on jäänyt sitten syntymättä

Jos tukit on hylätty avauksessa kerrotusti vasta sahalla , ei niihin päätöksiin ole mitään sanomista. Lenkous on tuolloin mitattu eikä perustu arvioon.

Monella turvekuviolla lenkouden aiheuttama laatuongelma on niin paha ,että kannattaisi laittaa koko leimikko suosiolla kuitukasaan.

Tyvipöllejä päätyy kuiduksi myös 60-70- luvuilla tehtyjen istutusvirheiden seurauksena. Tuolloin taimet istutettiin kiireellä 45asteen kulmaan , jonka johdosta puista kehittyi lenkoja ja monivääriä.

Laatuongelmia seurasi myös routimisen seurauksena ,kun taimet kallistelivat talven jäljiltä milloin mihinkin suuntaan ennen lopullista juurtumista.

Kannattaa jättää laatuseikat ammattilaisten hallintaan ja siirtyä runkohinnoitteluun. Jää väittelyt vähemmälle selvissä asioissa. Puut voidaan katkoa tarpeen ja laadun edellyttämällä tavalla .

Suorittavan mainitsemilla vuosikymmenillä käytettiin avojuuritaimia. Niihin oli jo taimitarhalla usein ”jalostettu” ominaisuus kasvaa kiikkutuolinjalaksiksi. Runko ja juuri olivat lähes 90 asteen kulmassa. Harvoin näistä kasvoi suoria runkoja, tyvi hyvin lenko ja ja sitten vielä ”korjaava toimenpide” parin metrin korkeudessa, eli monivääriä. Pahimpia otin ensiharvennusvaiheessa leimikkoon avohakattavaksi. Katsoin, että oli viisainta aloittaa alusta, kuin noita vänkkänöitä kasvattaa.

Vielä metsurina ollessani työnantajaan iski ”laaturaivo”. Kerran kuussa laatumittaaja kävi avohakkuilla mittaamassa viisi viimeksi tehtyä runkoa, apteerauksen oikeellisuus, hylyt ja raakit, kannon pituus, latvoihin jäännyt kuitupuun määrä ym. Pomona oli tuolloin jo poka-aikakaudelta metsätyönjohtajana ollut mies. Apteerauksen arvostelua hän ei oikein ymmärtänyt. ” Katkottua runkoa on myöhäistä arvostella”, oli hänen perustelunsa.