Suorittava ja hänen linjansa jatkuu samana jankkauksena vaikka metsämaailma menee omia menojaan. Turha siitä esimerkistä on jk:ta syyttää joka silloin oli televisiossa. Nämä ovat vain juttuja jotka ovat erittäin hankalia saada aivan asiaatuntemattoman puunmyyjän ja varsin laiskanpulskean mhy-toimihenkilön kanssa edes yhteen synkkaamaan. Pitäisi olla kärsivällinen ja paljon aikaa omaava henkilö selittämään ensin ennen hakkuuta oleva metsän tila ja selittää minkä tyypin hakkuu on järkevää toteuttaa. Usein näissä pienpalstalaisten hakkuuttajissa on virheellinen mielikuva kauniista puistometsästä jääväksi hakkuun jälkeen. Ehkä olisi heti pitänyt ottaa maisematyövaihde päälle ja pistää metsuri hoitamaan siististi hakkuu.
Olisi varmaan kaikille tullut parempi mieli vaikkei kelleen rahaa liiemmin. Otin juuri ylispuustona ollutta isoa haavikkoa viimeviikon lopulla pois kuusikon päältä moottorisahatyönä ja väitän että tieltä katsottuna ei uskoisi että siinä oli runsas järeä haavikko vielä viime viikon alkupuolella. Kun tiekin sentään rajasi vielä yhden kaatosuunnan pois. Motolla siihen ei olisi jäänyt ehjää kuusikkoa kasvamaan.

hep 🙂

”Alkuperäisen arvion mukaanhan tukkia ei ole ollut kuin 100 mottia hehtaarille, aika pieni määrä päätehakkuulle, ja siitä muka vielä pienentyny lopulta 42 kuutioon, jutun mukaan tukkirunkojen keskikoko puoli kuutiota, joista 70% tehty tukiksi, eihän tämä ole kuin keskimäärin 120 tukkirunkoa hehtaarille”

Mikäs ihme tuo nyt on? Kallioisella paikalla lyhyt pituus ja oikein paksuista tulee tyvitukki jos se ei oo liian lenko. Ja ei-ammattilaisen silmin valtava synkkä korpi kun propsikoivua niiden kymmenen metrin välein kasvavien isojen puiden välit täynnä

Mutta noiden jotka asioi näiden vähemmän ammattimaisten mo:den kanssa on kyllä syytä terävöittää viestintäänsä ettei tarttisi jälkeenpäin riidellä.

Tanelin kysymyksiin vastausta. Kohdat 1 ja 3 arvion tarkkuus +- 20 %. Kohdat 2 ja 4 ovat todella arvioita tai valistuneita arvauksia. Nämä tarkkuudet tarkoittavat arkityötä eikä mitään mittauksia ja suuria koealamääriä.

Leimikoita arvioidaan kovin erilaisilla perusteilla ja atrkoitusperillä kuten ktjussa on jo tullut esille.

Metsälehden esimerkissä asiantuntijalla olisi voinut olla enmän tilannetajua ja pelisilmää ja käydä metsässä kustannsutenkin uhalla toisen kerran. Asiakas lienee ollut täysin tietämätön menetelmistä ja toimenpiteistä. Leimikon puusto oli ilmeisesti juuri näitä vaikeasti arvioitavia sekasotkuja. Huonomuotoista puustoa, joka oli jonkinasteinen harsintajäte. Toteutunut kertymän määrän ainakin ymmärsin olevan melko vähäinen tavanomaiseen verrattuna pinta-alalla.

Lainaus :

”Pari kysymystä:
– käykö motoyrittäjä katsomassa kohteet ennen koneen vientiä?
– sovitaanko taksat esim. leimikon arvioinnin perusteella vai vasta sitten, kun huomataan kehitysluokka työn alkaessa?
– käykö ostomiehet tekemässä leimikon vai luottaako he metsätaloussuunnitelmaan ja annetaan motolle vain lohkot jotka käydään läpi? ”

vastauksia :
Koneyrittäjä luottaa saamiinsa leimikkotietoihin , joten hän harvoin käy tutustumassa kohteeseen ennakkoon . Pitäisi riittää , että yksi ammattilainen – se ensimmäinen metsässä kävijä – tekee oikeat arviot . Näin ei valitettavasti tapahdu läheskään aina .

Taksat sovitaan suurempina kokonaisuuksina taksaneuvottelujen yhteydessä . Poistettavien puiden järeys ja leimikon koko vaikuttavat eniten hakkuutaksaan . Olosuhdelisät on ”rukoiltava ” erikseen tapauskohtaisesti.

Jos mukana on toinen osapuoli (suunnittelemassa) , tuntuu siltä , että leimikko korkeintaan rajataan ja luotetaan sen toisen osapuolen tekemiin arvioihin . Se toinen osapuoli saattaa joskus kuitenkin käyttää vain matsätaloussuunnitelman tietoja arvioissaan ja käy minimissään viemässä yhden merkkinauhan leimikon kulmaan . Edes ajouraa leimikolle ja varastopaikkaa ei merkitä.
Nämä saa koneenkuljettaja sitten värkkäillä mieleisekseen . Monesti hän joutuu tekemään myös leimikon rajauksen.