Olin pudota perseelleni kun eilen pyhän vapaapäivän kunniaksi aloin lukemaan uutta metsälehteä.
Asialla sama parivaljakko: MHY-UPM, kuin omassakin ongelmakaupassa, ketju =tukkirungot kuitukasassa=.

Mies on ollut työmaallakin pari kertaa, koneita tarkastamassa ja turisemassa mukavia, eikä muka ole seurannut hakkuukertymää ??
Omistaja on huomannu jotain epäilyttävää ja tukkipinoja vielä paikallakin, mutta MHY ei tee taaskaan mitään asian selvittämiseksi ajoissa.

Alkuperäisen arvion mukaanhan tukkia ei ole ollut kuin 100 mottia hehtaarille, aika pieni määrä päätehakkuulle, ja siitä muka vielä pienentyny lopulta 42 kuutioon, jutun mukaan tukkirunkojen keskikoko puoli kuutiota, joista 70% tehty tukiksi, eihän tämä ole kuin keskimäärin 120 tukkirunkoa hehtaarille. Miksi MHY on suositellut päätehakkuita koko alalle jos tukkeja oli noin vähän ja muu puusto vielä kasvussa ?

Metsäkeskuksen tarkastajakin todennut epäselvyyttä hakkuussa olevan.
Kumma juttu myös, että palstalla on vielä tukkipinoja, vaikka kirjanpidon mukaan kaikki ajettu jo pois, kenen ne puut sitten olivat ?

UPM:n ukko selittää että tukki on tärkeetä ja kaikki otetaan talteen mitä saadaan, mutta tietää varsin hyvin UPM:n kolme kuukautta sitten saaman tuomion tukin pilkkomisesta kuiduksi.

Tanelin kysymykseen vastaan, ettei arvioita ammatikseen tekevä voi noin paljoa erehtyä, hän on käynyt palstalla ja suositellut päätehakkuuta, lisäksi heillä on ilmakuvat ja varmaan kaikki ikäjakaumat ja kehitysluokat/tiheydet tiedossa.

Lainaus :

”Miksi MHY on suositellut päätehakkuita koko alalle jos tukkeja oli noin vähän ja muu puusto vielä kasvussa ?”

Leimikko ei ollut suinkaan kokonaisuudessaan aukkoa vaan : ”Vähän aukkoa , ylispuiden poistoa ja VALTAOSA siemenpuuhakkuuta.”
Hehtaarikertymät eivät ole yleensä kovin kummoisia näistä tarpeista , puhumattakaan , että leimikon maapohja on karua ja metsät ovat kasvaneet harventamattomina .

Harventamattomuus on johtanut siihen , että vain muutamia yksilöitä ylitiheässä kasvaneista rungoista on kehittynyt tukiksi
asti . Kuitusilppua on ollut siitäkin edestä . Puuston ikä ja pysähtynyt kehitys on tarjonnut eväät hakkuupäätökselle rahan tarpeen ohella.

Jos asiakas haluaa metsästään rahaa , häntä palvellaan tekemällä leimikko . Ei ole lainkaan tavatonta nykyisen ”luottamuksen ilmapiirissä ” , että puustoarviota hieman kaunistellaan paremman kantohinnan toivossa ( yli tuhannen motin kauppa kiinnostaa ja tuo puulle lisähintaa) ja kilpailun aikaansaamiseksi kyseisestä leimikosta.

Portaalle tiedoksi: suomalaisessa metsäsanastossa siemenpuuhakkuu on aina myös päätehakkuu, mutta päätehakkuu voi olla joko avohakkuu tai siemenpuuhakkuu. Kukaan ei kait ole väittänytkään että koko ala olisi avohakkuuta ?

Mikolle esittäisin kysymyksen: miksi et tehnyt siihen tämän jutun yhteyteen toiselle sivulle juttua, miten metsänomistajan tulisi toimia jos huomaa hakkuissa jotain epäselvyyksiä, ts. käynyt läpi mittauslakia ym. Se olisi ollut paikallaan ja varmasti hyödyllistä tietoa monelle. Tässäkin tapauksessa MO oli ihmeissään kun apua ei saa mistään.

Suorittavan näkemykset ovat melko varmasti lähimpänä totuutta tässä asiassa.
Metsä oli ollut liian tiheänä, joten ei mikään ihme, että tukkisaanto jäi pieneksi.
Lisäksi siemenpuiksi jäi todennäköisesti leimikon suurimpia tukkipuita.
Jos vielä metsätiedot ovat olleet vanhat, ja puita on kasvatettu paperilla useamman vuoden edestä, hoitamattomassa metsässä virhe entisestään korostuu.
Voimme vain kuvitella, minkälaisia kiistoja saadaan jatkossa aikaiseksi, kunhan uuden metsälain mahdollistamia harsintahakkuita tehdään ja näitä alueita sitten aikoinaan hakataan uudestaan.

”Puun takusen ” viimeinen lause on totta jo tänään . Ei ole montakaan vuotta siitä , kun pieleen menneitä harsitun metsän hakkuita käsiteltiin moneen otteeseen valtakunnallisella TV-kanavalla.
Ja kas kummaa , MHY oli tälläkin kerralla tulilinjalla , kun oli hakkuuttanut haavikon raiskaaman kuusikon aukoksi . Aukkoa ei myyjän mielestä olisi saanut tehdä , mutta toisessa lauseessa myyjä valitteli vähäistä tukkien määrää hakatulta alueelta.

Näitä metsäfirmojen / mhy:sten ” kaltoin kohtelemia” puun myyjiä tulee varmasti riittämään jatkossa . Jatkuvan kasvatuksen apostolit luikkivat koloihinsa siinä vaiheessa , kun suurin odotuksin rakenneltu jatkuvapeitteinen metsä on lyötävä lopulta aukoksi virheellisen kasvatustavan takia. Metsänomistaja purkaa kuitenkin kaiken kiukkunsa hankkeen toteuttajaan , kun selviää , kuinka laiha tili puukaupoista tuli. Tässä vaiheessa alkaa syyttely virhearvioinneista , puiden varastamisesta ja koneiden mittalaitteiden epäluotettavuudesta . Karu tosiasia on
kuitenkin ,että on vain valittu toimimaton tapa kasvatta metsää ja että on asetettu liian suuret odotukset kyseisen toiminnan tuloksille.
Sama uhkakuva on olemassa, kun metsien hoidon laiminlyöntien tulokset alkavat tulla enenevässä määrin puukaupan kohteiksi.

.