Kun kerran kysytään, niin kerrotaan. Olen leimannut poistettavia puita ja vähän jätettäviäkin. Pellonmetsitys kuusikkojen ja koivikkojan ensiharvennuksessa se on mielestäni tarpeen. Niissä on tavallisesti paljon monilatvaisuutta ja poikaoksia, jotka on vaikea tai mahdoton ohjaamosta havaita. Kuviot ovat olleet pieniä, maksimissaan 2ha, joten työ käynopeasti. Olen siis leimannut vain ehdottomasti poistettavat puut. Muuten olen ohjeistanut vain tavoiterunkoluvun harvennuksen jälkeen. Nämä monilatvaiset ovat usein metsikön suurimpia puita, eli ne senkin takia helposti jäisivät pystyy. Olen myös huomannut, että harvennuksen jälkeen kaksilatvaisesta kuusesta hyvin helposti repeää toinen oksa ja se on sitten koko puu mennyttä.

Olen myös leimannut jättöpuita ”pystyyn”, lähinnä jättöpuuryhmiä. Jos sitä ei tee, niin kuviolle jää helposti pystyyn vain isoimmat haavat ja osittain lahot isot koivut. Minä suosin jättöpuina hiukan pienempiä haapoja, raitoja, leppiä ja mäntyjä mielellään ryhmään jätettynä. En halua isoja haavan rotiskoja kaatuilemaan taimikon päälle. Monimuotoisuutta voi vaalia myös pyytämällä kaatamaan rotiskot maahan, ei taida önniäiset tehdä eroa sen suhteen onko puu vaakatasossa vai pystyssä? Kolopuut leimaan jättöpuiksi kuitenkin ja olen myös teettänyt isoista lahoita haavoista eurokantoja tikkojen aihioksi.

Leimaukseen olen käyttänyt kirvestä, mutta myös tähteeksi jääneitä sisä- ja ulkomaaleja. Koivun leimaamiseen ei tosin maalarinvalkoinen oikein sovi.
”Neon” spray maalit ovat todella käteviä myös, helpottaa motokuskin työtä. Joskus olen maalannut metritolkulla nuolia lumihangelle ohjaamaan kuskia poistamaan leimikon ulkopuolella olevia puita, esim. koivuja joita en halua siementämään tulevalle männyn kylvö-alalle…

Oletkos Suorittava kaatanut sellaista leimikkoa, jossa puut on todella jo etukäteen valittu.

Kiinnostaa tuo asia, vaikka itse en sitä tee. Kerran motokuski, järeämmässä harvennukseesa, kysyi, että miksi et leimaa koko kuviota etukäteen, kun olin merkannut yhden ajotien, jota oli tarkoitus jatkossakin käyttää.
Sanoin, että menisi niin tuhottomasti aikaa empiessä ja lopputulos olisi kuitenkin liian tiheä jäävä puusto.
Vikapuiden merkitsemistä olen toki joskus kokeillut.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kyllä nykyisillä motovaloilla näkee hyvin minkävärisen puun ympäri sidotun leimausnauhan tahansa pimeälläkin.
En tosin kysellyt hakkaajilta mitä mieltä ovat tällaisesta leimauksesta, mutta eivät valittaneetkaan.
Itse arvioisin, että jätettävien puiden markitseminen jouduttaa hakkuuta, sillä eipähän tarvitse liikoja arvioida puiden laatuja, ja harvennus tulee tehtyä metsänomistajan mielen mukaan.

Tuolla ranskanmaalla käyteään vielä tuota otettavien puiden leimausta. Itse en ole siellä työskennellyt mutta ne jotka ovat ovat todenneet että ei se ainakaan helpota hakkuuta. Monesti joutuu kuitenkin ottamaan puun edestä pois ettää pääsee sinne otettavan puun luokse kouralla. Itse olen ollut jonkin verran sellaisia kakkosharvennuksissa töissä jossa isäntä on merkinnyt ns. erityisen arvokkaat arvopuut nauhoilla, jotka hän haluaa säilytettävän. Se sopii oikein hyvin kunhan niitä ei nyt sitten ole liikaa eikä estä työskentelyä kovinkaan paljoa. Muutoin ”suorittavan portaan” linjoilla mennään.

On vähän liioitelua väittää, että motokuski näkee puiden laadun paremmin kuin leimaaja. Jos olisin motokuski, niin mieluummin hakkaisin nauhoilla leimattua harvennusta, niin ei varmasti tule sanomista jättöpuista ja hakkuu tapahtuisi joutuisammin.
Näin oletan.
Tietenkinn edellyttäen että näkyvyyttä haittaavaa vesakkoa ei ole.
Tuohon viime talven leimaukseen kuului myös tiheikköpuronvartta 300 m, jonka leimauksen yhteydessä samalla raivasin ja kuusista karsin alaoksia näkyvyyden parantamiseksi.
Kova työhän siinä oli, mutta se minkä nyt näen lopputuloksena tyydyttää.