Jätkä. Entisenä inventointiaineiston käyttäjänä sen verran täsmentäisin, että koealan kaikista puista mitataan läpimitta, mutta vain ns. koepuista yläläpimitta ja pituus. Joitakin puita kairataan myös kasvukairalla.
Vielä vanhempana aikana oli jakomies, joka merkkasi sahauskohdat kaadettuun ja karsittu. Sukulaismies oli aikanaan niissäkin hommissa ja vinoili, että jakomieheksi pääsi, jos osasi lukea.
Jäi aikanaan eläkkeelle työnjohtajana, 4 luokkaa oli käynyt koulua.
Anneli:”Jätkä. Entisenä inventointiaineiston käyttäjänä sen verran täsmentäisin, että koealan kaikista puista mitataan läpimitta, mutta vain ns. koepuista yläläpimitta ja pituus. Joitakin puita kairataan myös kasvukairalla.
”Varmaan näin tehdään, koska noin sanot. Pystymittauksen loppuaikoina jo väitettiin, että koepuualueita oli mitattu niin paljon, että leimikon mittauksessa riittäisi pelkkä D 1,3 – mittaus.Tosin mittasimme MH:lla hakkuupalstoja jo otannallakin, eli työpalkat maksettiin koealoihin perustuvilla keskiarvoilla. Runkoluku piti metsurin laskea itse. ( ja merkata päivittäiset rajat kontrollia varten)
Oikealla pystymittauksella otettiin koepuut siten, että pienistä rungoista esim joka viideskymmenes, yli 30 senttiset kaikki koepuita, muut porrastetusti siitä väliltä.
Taikka Linja-arviona, jolloin vegettiin viivasuora linja mittavaijerin kanssa ja lpkainen lähtevä puu, joka oli metrin sisällä vaijerista, oli koepuu.
Taikka etukäteen määritellyn kaavan mukaan ympyräkoealoja, joista mitattiin poistuvat puut.
Se leimaus ei nykypäivän ajatusten mukaan ollut kustannustehokasta. Aamulla istuttiin pomon autoon ja tultiin hyvissä ajoin pois. Matkoihin saattoi mennä pari tuntia. Yksi pomo ja 3-4 miestä. Niin ja istuttiin sitä tulilla tauollakin.
Leimikon teko maalileimoilla oli työlästä ja aikaa vaativaa työtä, nyt sitä työmäärää joutuu ihmettelemään, koska yhden mittaryhmän päivätulos ei ollut kovinkaan suuri !
Meidän ryhmään kuului kaksi saksimiestä, ylösottaja ja vahvistettuna nuorella avustavalla metsänhoitajalla, 70:tä – luvun puolivälissä kuului metsäharjoittelijan työohjelmaan myös leimausjakso, joka sattui kevättalveen.
Nuoren metsänhoitajan töihin kuului leimikon ryhmittely käsittelylohkoihin ja piirtäminen leimikosta tarkat kartat.
Metsänhoitajasta oli avulias ja huolehti päivittäisen taukopaikan, tekemällä perinteiset tervastulet. Nuorena metsäammattilaisena hän ei pantannut metsätalolta saamiaan oppeja metsänkäsittelyyn, vaan jakoi niitä mielellään meille. Maastopäivinään metsänhoitaja tarjosi Saabillaan meille kyydin, jossa kerrattiin kasettinauhurin välityksellä metsäsanastoa, mukavia muistoja jäi metsänhoitajasta ja leimausjaksosta.
Amerikoissa näytetään joskus leimattavan myös raivaussahalla poistettavat puut. Ainakin yhden videon perusteella näytti olevan näin. Hidasta ja työlästä.
metsä-masa. Maalilla leimaaminen oli kyllä paljon helpompaa kuin leimakirveellä hutkiminen. Kirvellä piti iskeä joka pilkkaan myös leima, jota maalilla ei tullut mitenkään. Maalivasaralla pelkkä kosketus teki täplän. Kuitenkin monella tekijällä olisi ennakkoleimaus tarpeen. Esim Jeessillä RS-hommakin menee ihan varpujen niittelyksi, kun luonto ei anna periksi ottaa ”ihan kelvollisia puita”. Hyvin usein MOTO:n jäljilläkin on puiden yksilöinti mennyt selkeästi vikaan. On otettu virheetön puu ja jätetty puu, joka olisi pitänyt poistaa jo Raivaus-sahalla. Kun katselee nuoria metsiä ennen harvennusta ja harvennuksen jälkeen, niin ihmettelee helposti, kuinka on jätetty suorastaan susipuita, tai muuten virheellisiä. Moto-kuskit leimuulle pariksi vuodeksi, niin jälki paranisi.
Maalileimalla ei ilmeisesti tyven oksaisuus haitannut, jotta sai näkyvän merkin helpommin aikaan. Talvisissa olosuhteissa maali sotki saksimiehiä kun leimasin alkoi vuotaa, koska maali oli jäykkää puoleenpäivään asti
Maalivasaraa pidettiin koko ajan tussu ylöspäin. Talvella me ei leimattu, kaikki sellaiset hommat tehtiin kesäaikaan. Oli myös maalisauva, jolla sai tökättyä hieman kauempanakin olevaan paikkaan täplän. Sauvalla ei yleensä leimattu kahdelle puolelle. nyt viimeiseksi on käytetty suihketta .
Harrastaako ihmiset sellaista osittaista leimausta että merkitsisi esim ennakkoraivauksen yhteydessä puut joissa on jokin pieni vika josta epäilee että voi jäädä hakkuussa huomaamatta? Halkeama rungossa ajouran vastaisella puolella tai tyvessä vaurio joka voi jäädä lumen alle. Hakkuu firma tuskin panee pahakseen jos näin tekisi, jos ei muuta hyötyä niin ainakin asiakastyytyväisyys luultavasti paranisi.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään