Sanokkeepa työ viisaammat kun tuossa on tuommoista parikymppisiä lehtikuusikkoo niin mihin aikaan olisi paras karsia ja uskaltaako karsia myös eläviä oksia? Onko lahon ja värivian riski miten suuri? Lehtikuusikko on nyt noin 17m pitkää.
olen karsinut vain lehtikuusia ja tulevien sahureiden iloksi hirven. Tai myyrän (silmusyönti) vikuuttamia mäntyjä tarkoituksena ”pelastaa” ne jonkinlaiseksi tukkipuuksi.
lehtikuusen karsinta ja reippaat harvennukset ovat välttämättömiä jotta niillä olisi edes teoriassa jonkinlaista tukkipotentiaalia. Silti se voi olla turhaa työtä. No ajatuksena on ollut, että pidän siitä potentiaalista kiinni. 20 vuotta alkaa olla viimeisistä lehtikuusi-istutuksista ja lisää ei tule.
Jos pituus on 17m ja paksuus 15cm, niin latvus on supistunut liian pieneksi. Ei järeydy enää ja hyödyksi jää parantunut maisema.
kuusi sinne reippaasti harvennetun lrhtikuusikon alle tulee niinkui koivikkoonkin
alikasvoskuusikko jää kuitenkin aukkoiseksi Niinkuin lähes aina. Ajatus on, että ne kasvatetaan samaan rytmiin kuin lopulta harvassa noin 200kpl/ha olevat lehtikuuset. Aika näyttää miten käy, mutta oma aika ei siihen riitä. Parhaat noin 300 lehtikuuset on kuitenkin karsittu 5 metriin ja vesioksatkin vielä poistetaan.
On sitten osunut kahden terassin osalta huonot terät minun kohdalle Eivät ne aikuiseen parkkiintuneeseen jalkapohjaan tuntuneet miltään, mutta lasten pehmeisiin jalkapohjiin jäi tikkuja meidänkin perheessä vaikkei ollut kuin yhden iltapäivän vierailu. Lapsethan juoksevat ja jarruttavat liukumalla. Molemmat terassit oli tehty todella tiukkasyisestä tavarasta, eli venäjän tuontipuusta. Epäilen ettei suomalainen viljelty ole tässä suhteessa ainakaan parempaa. Se toinen terassi on jo vaihdettu painekyllästettyyn. Aika iso lasku tuli omistajalle kun terassilla oli kokoa noin 100 neliötä. Itse en laittaisi lehtikuusta vaikka saisin ilmaiseksi.
Tiheäsyinen lehtikuusi on kuivana niin kovaa, että siihen on vaikea esim vasaralla lyödä naulaa, lisäksi se halkeaa herkästi. Ruuvinaulaakin varten on porattava reikä taikka käytettävä porakärkiruuvia. Siksi kutterin terät tylsistyvät hyvin helposti ja ne alkavat mankeloimaan laudan pintaa. Seurauksena on ”tikuttuminen”. Sen välttämiseksi puu ei saisi ilmeisesti olla liian kuivaa, vaan sille riittäisi ulkokuivatus, eli 18 -22 %:n kosteus.
Me olemme tehneet useita terasseja lehtikuusesta, eikä kyseistä ilmiötä ole näkynyt / kuulunut. Tosin materiaali on ollut suomalaista ”siperian kehtikuusta”, jossa on paksummat lustot.
Ei mitään järkeä tehdä terassia lehtikuusesta, painekyllästettyä lautaa saa alle euron metri ja se kestää 30v. Enpä ole kuullutkaan,,että ulkokuivaa puuta höylättäisiin, aina sitä oppii uutta.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.