Hoitelen vuosittain muutaman tuhannen kuution myynnit. Saisinko sitten paremman hinnan tilaamalla moton ja ajokoneen metsään silloin, kun joku ostaja haluaa puut.
Ongelma 1. Onko se moto silloin vapaa?
Ongelma 2: Olenko minä silloin tilanteessa, että voin valvoa sekä hakkuun, että puuntavaran ajon parhaassa tapauksessa lähes kymmeneneri eri käyttöpaikkaan?
Vastaus on yksikäsitteisen selvä. Ei ole mitään mahdollisuutta organisoida hommaa järkevällä kustannustehokkaalla tavalla siten, että pystyisin puuhasta saamaan kohtuullisen palkan ja korvauksen riskistä. L.V. ei ole tainut lukea noita motolistoja eikä tiedostanut nykyistä pitkälle vietyä logistiikkaa.
Tietysti vielä suurempi kysymys on se, että moni investointi olisi saattanut jäädä tekemättä, ellei olisi päädytty nykyiseen kauppamalliin. Silloin olisi kysyntää vähemmän ja jokainen tietää mitä se vaikuttaisi hintaan. Pitää ymmärtää teollisen logiikan perussääntö, että avainmateriaalien saanti pitää turvata kaikissa oloissa. Tässä tapauksessa siis puut ostettu ajoissa ja korjuu tarpeen mukaan. Nyt taitaa olla tarvetta, kun eräskin saha hakkaa pääsiäispyhinäkin.
Kyllä nykyinen systeemi on kätevä. Lähetän ostajille sähköpostilla tarjouspyynnön. Tarjous tulee samalla tavalla. Sopimus allekirjoitetaan sentään käsin. Tehokasta toimintaa. Ei kulu ostajan aikaa eikä myyjänkään. Eikä ainakaan sahat ole pystyneet myyjiä ”ryöstämään”, mikä näkyy niiden taseista.
Arvostus sen kuin kasvaa noita tohtori väitöksiä kohtaan. Taitaa kohta olla noillakin papereilla vessapaperin arvo. Tohtoreiden arvostus noita väitöksiä kohtaan jo tunnetaan. Eivät kovin korkealle enää kuulemma arvosta. Tietävät jo mitenkä noita väitöksiä väsätään. Väheksymättä LV:n väitöstä, kun en tunne, niin hyvä kuitenkin että kiinnostusta titteleihin riittää.
Koneiden kehitys on ollut järkyttävää.
Vaikka nyt kyllä taida puhua paljon kokeneemmille alan ihmisille.
On kuitenkin selvää mikä on saanut metsäteollisuuden apinan raivolla ajaman raskaita koneita metsään.
Ensinnäkin se tarkoittaa aukkohakkuita. Muunlainen hoitotapa on ollut kielletty käytännössä.
Toiseksi teollisuus on saanut käytännössä tällä tavoin elävänä seisovat varastot kahdeksi kolmeksi vuodeksi.
Se tietenkin on omiaan tasaamaan yhdessä hintakaretllin kanssa raakapuun hintaa.
Kolmanneksi metsänomistaja on ajettu metsästään jotta metsäyhtion saa rauhassa jakaa puutavaran haluamiinsa jäkeisiin.
Neljänneksi kalliit koneet asettavat urakoitsijat orjan asemaan, eikä heillä ole kanttia sanella ehtoja omasta työstään
Viidenneksi se tietenkin on pienentänyt työllisten määrää.
Kuudenneksi se on mahdollistanut kustannusten salailun ja estänyt kaikkinaisen kilpailun.
Erään metsäalalla ja MHYssäkin toimineen henkilön mukaan huolimatta alemmasta hankintahinnasta metsänomistaja hyötyisi tukkien katkonnasta jos se tehtäisiin metsänomistajan ehdoilla.
MTK ja MHYkin monin paikoin ovat sellutehtaiden ”palkkalistoilla”.
Vaikka periaatteessa hyväksyn hyvinkin tuon maataloustraktori-invaasion (teen sitä itsekkin pienimääräisesti) mutta ehdottomasti Timpan kannalla ettei minunkaan puukaupoistani vuosittain (jopa useista) olisi omatoimisella tai edes ostetulla palvelulla jossa kevyttä maatalouskalustoa olisi käytetty tullut yhtään mitään. Ei vain kerkeä riittämiin eikä sovellu kaikkiin niihin palstoille joissa toimin. Aika näperrysasteelle olisi jäänyt. Kyllä metsäteollisuus nykymittakaavassaan tarvii kovan luokan metsäkoneet ja päätoimiset koneurakoitsijat. Eikä nyt aivan näytä sekään puuha kurjuuteen kuolevan. Motot vaihtuu tai useimmiten tulee vain uutta tilalle lisää ja homma senkun röhistyy. Olen ehdottomasti nykysysteemin kannalla mutta sitä täydentämään ei ole rajaa. Siihen asettaa rajat vain mielikuvituksen loppuminen. Onhan nähty kovia savotointeja mönkijällä ja kärrilläkin. Enkä tuomitse sitäkään.
…tuota noin…Pitäisikö rungot katkoa siten , että saanto on huono ja asiakkaat eivät saisi haluamaansa tavaraa tilaamassaan muodossa ? Hukkapätkät ja virheellisesti asiakkaan kannalta katkotut puut heikentävät maksukykyä ja pahimmillaan sopimaton tavara päätyy selluksi tai poltettavaksi.
Asiakaslähtöisyys on vaatinut lisää tehoa puunkorjuuseen . Nopeat syövät hitaat tässäkin lajissa . Tavaralajimenetelmä ja nopeat toimitukset ovat olleet suomalaisten kilpailuvaltti. Näillä on kompensoitu maamme heikkoa sijaintia kauppakumppaneihimme nähden. ”Traktorivetoiseen ” puunkorjuuseen jämähtämällä olisimme auttamatta jääneet metsätalouden kehitysmaaksi ja suuri osa puustamme olisi jäänyt jalostamatta ja ” muutama” miljardi saamatta .
..muuten näitä samoja teemoja ystävämme Vaara yhdessä EL:n kanssa julisti jo yli 25 vuotta sitten. Neula on valitettavasti jäänyt raapimaan sen aikaisen vinyylin samaa raitaa .
Onkohan tuo provoa vai ihan vakavaa asiaa. Itse olen yrityselämässä toimineena oppinut sen, että maksava asiakas määrää sen mitä haluaa. Oli kysymys tuotteesta tai kauppatavasta. Jos ei siihen suostu niin saa kyllä olla sitten rauhassa.
Lopullinen maksava asiakas tukin myyjälle voi olla vaikka Japanissa, Egyptissä joskus jopa Suomessa. Nimittäin se asiakas päättää millaista ja minkä mittaista puutavaraa hän haluaa. Siitä lähtee saha. Muuten ei kauppaa synny. Väittäisin, ettei täällä kukaan tiedä paremmin minkä mittaista tavaraa kulloinkin tarvitaan. Ei ainakaan kukaan puunmyyjä. Markkina määrää puukaupan hinnan. Ostaja voi tietysti sitten arvuutella kenen katkonta sitten on hänen kannaltaan paras. Sitä harvoin tapahtuu, että saa huippukatkonnan ja huippuhinnan. Pitää valita tarjouksista. Joskus voi tehdä kokorunkokaupan, jolloin tietää hinnan heti lähdössä.
Aukkohakkuu ”keksittiin” vuonna 1948, jolloin ei ollut enempää motoja kuin ajokoneitakaan. Pokasaha ja hevonen. Tehokas kone on parempi esimerkiksi harvennuksilla, koska ajouria tulee vähemmän. Jos noita koneita ei olisi keksitty, taitaisivat puut lahota metsissä. Niin rankkaa se metsätyö on, kuten kaikki tietävät. Tehokkaiden koneiden ansiosta saadaan tavara toimitettua markkinoille nopeasti silloin, kun ostaja sen haluaa. Muuten tavaran myy ruotsalainen tai joku muu.
Säälittää tuollainen katkeruus maksavaa asiakasta kohtaan. En ole kohdannut kuin erittäin asiallisesti käyytäytyviä ostajia ja muita toimijoita. Abletisin asenteella voi tietty käydä niin, ettei heihin paremmin tarvitse tutustuakaan.
Ja nyky-yhteiskunnassahan asiakas tekee kaikkialla työt.Esim jos ostat huonekalun niin itse sen kokoat.Baarissa käyt tiskiltä kaffit ja pullat.Itse tankkaat ja keräät ostokset halpahallista.Laskut näpyttelet itse,yms.Metsäteollisuus saman tyylin mukaisesti käy itse puut metsästä.
Suurimittakaavainen metsäteollisuus on jo jonkinaikaa toiminut kustannussäästömoodissa. Etupäässä paperitehtaita ajetaan alas ja siihen vaikuttaa digitalisoituminen ja tämä muuttaa pysyvästi kuitupuun kysyntää. Kustannustehokkuuden vaatimus kasvaa kypsällä alalla kun kasvua ei ole, ja niin vain kustannuksia karsimalla saadaan business pidettyä kannattavana. Ei ole paluuta pokasaha-aikaan tuolla puolella.
Mutta sitten on tämä toinen puoli, suurmetsäteollisuudesta riippumaton metsäsektori, johon mahtuvat kaikenlaiset toimijat aivan laidasta laitaan. Polttopuuriukujen kasvattajista ( allekirjoittanut 🙂 ) ties mihin jalopuubusinekseen saakka.
Suomeen mahtuu siis koko kirjo toimijoita ja jokainen voi valita itselleen sopivan toimintamallin. Volyymin kasvaessa ei kenenkään kukkaro ( eikä selkä) kestäisi käsityövaltaista korjuuta ja toisaalta muutaman polttopuumotin omatarvetuotannossa ei tarvita motoa, eikä siihen investoimisessa ansaintamielessä olisikaan mitään järkeä.
Yhtä asiaa näin metsäalan noviisina en lakkaa ihmettelemästä. Nuo erilaisten tuotteiden toteutuneet hinnat ovat julkisesti nähtävillä, ikäänkuin varmistamassa, että hinnat pysyvät tietyllä yhteisesti sovitulla tasolla. Tämä lienee metsäalalla hiljaisesti hyväksytty erikoisuus. Jos omalla alallani toimittaisiin näin, niin saattaisi KiVi olla kyselemässä lisäkysymyksiä… Nämä siis alaa tuntemattoman noviisin ajatelmia…
Konemiehet varmaan paremmin tietää, mutta eikös maataloustraktoriin kiinnitetyssä hakkuupäässä tule aika pian raja vastaan, kuinka isoja runkoja hallitusti voi käsitellä? Ehkä harsintametsien aikaan tilanne oli toinen, mutta nykyään etenkin hoidetuissa päätehakkuumetsissä on paljon järeätä tavaraa, jota en näin maallikkona neuvoisi kevyellä kalustolla korjaamaan. Harvennuksissa hallittavuuden merkitys korostuu jo pienemmällä runkokoolla. Eikä Jessen 0,3 ha/54m3 tonttipuiden hakkuukaan varmaan olisi ollut mielekästä traktorilla hoitaa.
Pitäisikö näiden maataloustraktori pohjaisten puunkorjuu yrittäjien investoida motojen kaltaiseen tiedonsiirtotekniikkaan, jossa puunostaja lähettää päätteelle tarvittavat katkontamitat ja määrät?
Vai pitäisikö siirtyä venäläis tyyliseen kokorunko korjuuseen, jossa rungot vedetään lanssiin, ja jossa puunostaja käy apteeraamassa puut haluamaansa mittaan?
Vai palatako manuhakkuuseen, jossa metsurilla on kämmentietokone, josta katsoo katkontamitat ja määrät.
Syöttäen tiedot ja määrät kämmenkoneelle kuin tavaraa syntyy?
Eipä taida kannattaa,,,
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.