Pistin tutulle kysymyksen aiheesta. Puun hinnat tien varressa samaa luokkaa, kuorivähennysten jälkeen. Eteläruotsissa kuitupuun tienvarsihinta parempi kuin meillä. Tukkipuusta maksetaan enemmän kuin meillä, mikä johtuu paksuuden mukaisesta hinnoittelusta. Pisteet siitä ruotsalaisille.

Kun sitten puhutaan ”nettohinnoista”, eli Stora tyyppisestä korjuukustannuskorjatusta tienvarsihinnasta, tilanne muuttuu. Eteläruotsissa ensiharvennuksesta jää käteen 8-10 kr (n.8,2-11 e), keskiruotsissa 10-30 kr (1,1-3,3 e) ja tästäkin hinta alenee kun mennään sisämaahan kauemmas tehtaista. Uudistushakkuissa korjuukustannus luokkaa 65-90 kr (6,7-9,3) kuorettomalle kuutiolle. Tätä hintaa nostaa (meillä 3-6 e)Suomeen nähden pitkät ajomatkat, metsäteitä ei läheskään yhtä tiheässä kuin meillä.

Kun noita korjuukustannuksia vertaa suomeen, voipi sanoa, että meillä korjuu on hinnoiteltu tiukemmin ja suomalaiset metsänomistajat saavat suhteessa parempaa hintaa. Lisäksi alueellinen hinnoittelu on todella kustannuspohjaista, ei läheskään yhtä tasa-arvoista kuin suomessa…Lisäksi meillä metsänomistajia on tuettu metsäteiden rakentamisessa ja ojituksissa vuosikymmenten ajan, millä on saatu samalla vähennettyä korjuun kuluja. Ja mitä tulee Kemeraan, sitä suorastaan ihmetellään ja kaivataan ruotsiinkin…

Tuontipuun hinta tullitilastoissa on ollut jo vertailtaessa korkea, vaikka siinä ei ole esim ”metsäveroa”, joka ilman muuta pitäisi olla myös kaikelle tuontipuulle, myös polttopuulle.

Jatkokuljetus tullauksen jälkeen pitää siis vain lisätä, niin ollaan tehdashinnassa, josta puuttuu puunmyyntivero.

Juuri tästä syystä Kemeran tyyppinen tuki mahdollistaisi nollahintaisten kuvioiden hakkuut. Saas nähdä, miten ruotsissa toimitaan tulevaisuudessa. Omatoimista hakkuuta tehdään siksi, ettei kuviot välttämättä käy kaupaksi, tai että niillä on erityisarvoa.

Suomessa yhtiöiden aukkotaksat vedetty todella piukoiksi. Lisäksi meillä kuviot paljon pienempiä keskikooltaan, mikä entisestään pudottaa tehokkuutta.

Mehtäukko: Teet hyvää savottaa ja kirjoitat, sitä samaa täällä, mutta kirjoittamisesta en voi tietää, pian se taas nähdään?

Tuolla edellä todetaan, että ongelma ei ole koneissa, vaan muualla, olen samoilla linjoilla. Sinulla täytyy olla hyvät sopimukset ja paljousetu puolellasi.

Toki monet menestyvät hankinnalla, minikustannuksilla, harrastuksena ja jopa korkoa korolle, mutta se ei riitä perusteluksi sille, että mitalilla on myös toinen puolensa.

Jos kohde on myyntikelpoinen, saman saa pystykaupallakin, eli hankinnalla saa tehdä ilmaiseksi ja yhtiö kierrättää sen saman rahan näihin samoihin, heillekin tappiollisiin kohteisiin. Se, että tili saadaan joskus 15-20 vuoden kuluttua, ei oikein riitä perusteluksi sille, että teollisuus saa halpaa puuta. Myöskään pystykaupan tilitysmallia ja hankinnan hankintalisää ei voi verrata keskenään, ei ainakaan kilpailuttaa keskenään.

Metsänomistajien ei pidä hyväksyä  hyväksikäyttöään, vaan vaatia samat edut kuin kilpailijalla. Teollisuus voi muuttaa kauppatapaa niin, että myös metsänomistajat pääsevät valitsemaan, korjaavatko itse tai edustajansa kautta, vai ottavatko palveluna ostajan, eli käytännössä metsäosaston kautta. Tällä ei nyt tarkoiteta nykyistä pystykauppaa, vaan toimituskauppaa, niin kuin Lauri Vaara on esittänyt.

Ensin tarvittaisiin ratkaisu kauppatavasta. Sen jälkeen nähtäisiin mikä on puunhinta, paljonko korjuu maksaa ja minkälaista kalustoa käytetään.

Tietenkin logistiikka aikataulutuksenkin osalta on arvotekijä, mutta en oikein usko, että se riittää perusteluksi nykyiselle. Aina menetelmiä voidaan kehittää ja pitääkin kehittää, mutta aina muutoksen jälkeen myös toimintatavat ovat löytyneet.