Metsäosastojen puunhankinta perustuu ihan markkinatalouteen. Niin sellu- kuin sahateollisuuden puunhankinta ei nojaudu yhteen tai kahteen tehdastoimittajaan, vaan useampaan. Myös metsäyhtiöiden omien hankintaosastojen tehdashintaa seurataan ja verrataan muiden toimittajien hintaan. Se onkin sitten eri asia, ketkä pääsevät tehdastoimituksiin mukaan.

Konehakkuiden suoranainen vertailu 80-luvulta tähän päivään ja kustannusten muutos ei ole suoraan verrannollista.
Vaikka koneiden tuottavuus on käytännössä 1,5-2 kertaistunut, on samalla työhön siirtynyt muutakin toimintaa. Esimerkiksi työnjohto ja maastotyöt ovat kokolailla syöneet tuottavuutta. Lisäksi koneiden mittalaitteiden tarkistusmittaukset syövät työaikaa, suurin tuottavuuden pudottaja on kuitenkin kuviokokojen pieneminen, joka on lisännyt siirtojen määrää varmaankin kymmenkertaisiksi. Pahimmillaan siirtoja voi kaksivuorotyössä olla kaksi tai kolme samana päivänä. Samalla tavalla nämä hommat laskee myös maataloustraktoripohjaisten yhdistelmien tuottavuutta, siirtymiset vaikka 100 km suuntaansa 40-50 kmh vs. lavettisiirto 80 kmh.

Ajat ovat muuttuneet jopa viimeisen kymmenen vuoden aikana niin paljon, että laskelmien pohjat pitää olla tätä päivää.

Niin, ne parisataa kiintoa tulee sopivasta metsästä päivässä, aukolta voi tulla yli 300 mottia.

Se, missä maataloustraktoripohjaiset yhdistelmät olisivat avuksi, ovat sitten näitä ”kylämetsurihankinnat”, jossa tehdään pieniä kuvioita. Mutta koko puunkorjuun ratkaisuksi niistä ei ole. Ja onpa vaan näille kylämetsureillekin vaan ilmestynyt käytettyjä metsäkoneita, maataloustraktoreita mielummin seisotetaan ladossa.

Koukulle. Luin Metsätehon taulukot ja mielestäni ne myös ymmärsin. Siksi väitän, että Vaarin uskonlahkolta on jotain jäänyt huomaamatta.

Koukku. Koska ”Tietosi” perustuu moisiin Tekeksiin, voi mielipiteilläsi pyyhkiä mitä nyt pyyhittävää on. Tuokaan ouoste ei antanut mitään muuta kuin jonkinlaisen mielipiteen – ja jotkut uskovat tuollaisiin kuin oman eukkonsa lupauksiin.

Kyllä heikot on pohjat.