Laurin päivä
Laurin päivän (10.8.) jälkeen kesä alkaa olla lopuillaan. Laurin perästä puut eivät enää kasva. »Lauri kusee lehteen» eli lehdet alkavat kellastua, eikä vihtoja voi enää tehdä. Tähän vuodenaikaan nähdään usein aamuöisin tähdenlentoja, joita on sanottu »Laurin kyyneliksi».
Muuttolinnut kokoontuvat Laurin aikoihin laumoihin. Metsämiehet valmistivat Laurina lintukeiton, jonka lihoja ei saanut veitsellä leikata eikä luita rikkoa. Luut piti haudata maahan lahjana maanhaltijalle, jotta lintuja riittäisi metsästäjille jatkossakin. Pohjanmaalla eränkävijät virittivät Laurina ensimmäiset paulansa.
Laurina piti viimeistään tehdä elonleikkuu, mutta syysrukiin kylvö peltoihin vasta aloitettiin. Päästiin jo maistelemaan uutisviljasta tehtyä puuroa eli »laurinhuttua» sekä uuden sadon papuja, herneitä ja perunoita. Lauri oli myös lampaiden kesävillan keritsemispäivä sekä otollinen päivä parantavien lääkekasvien keräämiseen.
Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja »Lauri hallahousun» tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä »rautayötä». Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä.
Janakkalan Laurinmäellä järjestettiin suuret Laurin päivän juhlat ja markkinat. Pidoissa uhrattiin hämäläisten pyhään uhrilähteeseen, josta on myöhemmin löydetty muun muassa vanhoja rahoja ja neuloja. Vasta kirkon kielto 1700-luvulla lopetti tavan. Lähteen läheisyydessä sijaitsee myös hiisi eli uhrilehto.
Late kuseksii rauhassa vaan. Minulla ainakin hybridihaavikot vasta alkaa varsinkin vahvuuskasvun. Toki pituuttakin tulee ensimmäisen metrin jälkeen vielä syksyn toinen samanverran lisää. Kuivuus on itseasiassa hiukan jarrutellut joten syksy sateineen ei tee ollenkaan huonoa. Kuutioita lisää ja huimasti.
Haapa yhteyttää rungollaan, eli se kasvaa jo ennen lehtien puhkeamista ja vielä niiden pudottamisen jälkeenkin. Lisäksi se on pohjoisten havumetsien avainlaji, kuten on susikin, joka mahdollistaa haavan olemassaolon pitämällä hirvikannan ekologisesti kestävällä tasolla (enintään 10000 yksilöä koko maassa).
Se puiden kasvukausi, jolla on jotakin merkitystä puun myyjälle, on Suomessa edelleenkin n. 60 vuorokautta vuodessa.
Tämän jälkeen puut kovettuvat kiivaan kasvun jäljiltä valmistautumalla samalla talveen.
Suurimman osan vuotta puut vain lepäävät.
Jostakin käsittämättömästä syystä kansallispuuksemme valitun RAUDUSkoivun kasvukausi on meillä jopa150 vuorokautta. Sorkkaeläinvapaassa ympäristössä se saavuttaa HOIDETTUNA päätehakkuukypsyyden 30-vuotiaana, jolloin tyvipöllistä saa minimissään 100€/kiintokuutiometri. Ja niitä tyvipöllejä löytyy nimimissään 150 kiintoa/ha.
Anton kyllä nyt hieman venyttelee noita kasvun käsitteitä.
Kyllähän ihminenkin kasvaa koko ikänsä.
Ensin kasvetaan kovasti pituutta, sitten leveyttä, ja lopuksi vielä alaspäinkin!
Tuonne aiempiin minulta tiedusteluihin vastaan että jalostuksesta ainakin näillä näkymin vastaa Kaskisten kemihierre ja noin viisi vuotta kun ensimmäinen satsi pellosta valmistuu siihen malliin. Ja tosiaan sen kasvu on alkukesästä pituuskasvua ja loppukesästä tulee vahvuus. Jollloin lehdet ovatkin latvuksessa paistipannun kokoisia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.