Pellon metsitys lienee se kaikkein vaativin uudistusmenetelmä ja omatoimisuudella saanee tarvittavat säästöt että pääsee kohtuu tuotoille. Uudistamisesta saa hankalan myös esim. yrittämällä luontaista uudistamista rehevällä pohjalla, kun edellytyksiä ei juuri ole, tulee melko varmasti mielenharmi ja maapohjan tarjoama potentiaali hukataan nuukailussa. Ei sillä ettenkö itsekin laske kannattavuuksia ja yritä selvitä tilanteen mukaan vähin kustannuksin uudistamisesta, mutta kyllä niitä omia rukkasjälkiäkin kannattaa tehdä vain tarpeellinen määrä.

Kuinka eri tavalla toimivia ja ajattelevia meitä metsänomistajia onkaan Anton. Minulla pinta-alaveron päättymisen jälkeen metsätalous on tuottanut näihin asti vain tappiota, alijäämähyvityksiä jne.

Toinen nauttii katsella erinomaisesti kasvavia, viimeisen päälle hoidettuja metsiään ja kepittää vielä rajalinjatkin aurauskepein. Aivan mahtava ja perusteltu homma, jota ymmärrän täysin.

Itselleni ei nyt vain ensimmäiseksi tule mieleen, että lähtisin kepittämään muutamia satoja kilometrejä rajalinjoja aurauskepein, mitenkään väheksymättä asiaa.  Niin lähtökohdat kuin olosuhteetkin ovat erilaisia. On erilaisia tapoja tehdä taloudellista tulosta metsillä. Jopa sen rohkenen sanoa, että muunkinlainen toiminta metsien kanssa voi tuottaa huomattavasti paremman tuloksen, kuin huippujalostettujen puuntaimien istuttaminen parhaimmissakin olosuhteissa Suomessa. Vähän surullista sekin, että koiranputkea tuppaa kasvamaan istuttajan nokka ennen tukkipuiden päätehakkuuta.

Järkevyys riippuu myös metsänomistajan iästä ja pää/sivutoimisuudesta. Jos on isot palkkatulot muualta eikä ole yksityiselämän puolella menoja, niin periaatteessa kaikki mahdolliset alijäämähyvitykset kannattaa ottaa. Saahan rajalinjojen merkitsemiseenkin käytettyä ajokilometrejä, joilla voi vähentää taas palkkatulon verotusta.

Sitten kun alkaa saamaan eläkettä tai muusta syystä poistuu työelämästä, voi sitten ottaa pääomatuloja metsän puolelta tasaverokannalla.

Sama juttu, tuo paljastus oli varsin yllättävä. Olosuhteita on erilaisia ja se näkyy toimenpiteissä, mutta kukaan ei ole kehoittanut istuttamaan jalostettuja taimia Lapin kylmille ja karuille maille. Jo vanhankin lain aikana on ollut vaihtoehtoisia tapoja uudistamiseen, mikä ilmeisesti on suurin ongelmakohta tässä tapauksessa.

Muusta en ole kirjoittanutkaan tänne kuin taloudesta ja Visakallolle on jäänyt motiivi epäselväksi. Ellette pahastu, yritän selventää motiivia.

Kerroit käsityksestäsi tuolla edellä, että sinun maittesi olosuhteita huonompiin paikkoihin ei kannata investoida mitään. Niin pessimistinen en sentään ole.

Strategia on vain valittava olosuhteiden mukaisesti. Eikä minulla ole suuria vaikeuksia ymmärtää sinun strategiaasi, niissä olosuhteissa.

Minä puolestani olen joutunut miettimään strategiani toisin ja lähtökohta on ollut, että  NNA on oltava positiivinen. Se on johtanut aikanaan voimakkaaseen pinta-alan kasvattamiseen ja varovaiseen investoimiseen vähän liian kauaskantoiseen ja riskialttiiseen metsänuudistamiseen. Markkinat ovat selvästi tukeneet tällaista näkemystä. Toiminnasta saatu kokemus on sitä paitsi osoittanut, että männyn uudistamiseen lähtökohta on ollut aivan oikea. Olen ostanut opiskeluun velkaa ottaneena tyhjätaskuna, kovalla rahalla, vapailta markkinoilta 99% metsistäni. Enää pitkään, pitkään aikaan euroakaan sijoitettua pääomaa ei ole ollut kiinni metsissäni. Metsieni suhteellinen arvokasvu on yli 5% ja metsävähennyksiä on käytettäväksi loppuelämän ajaksi. Rohkenen  väittää, että toiminnan taloudellinen tulos on vertailukelpoinen aivan mille tahansa istutusinvestoinnille Suomessa.