No ainakin se ero on, että paljaan maan arvo määräytyy laskemalla ja maapohjan hinta markkinoilla.

Vielä Mikko Riipilälle esittäisin jatkokysymyksen kun hän itse nosti keskustelussa esille professori Olli Tahvosen. Hänen kirjoituksissaan avoimesti tuodaan esille metsänomistajan kannattavuusongelmat sekä erityisesti se, että tasaikäismetsätaloudessa taimikon perustaminen ei ole aina kannattavaa huomioiden kasvupaikka, laskentakorko ja lämpösumma. Tietysti on mahdotonta puhua toisen suulla, mutta mieltä Mikko olet, miksi nämä vastaavat ajatukset eivät päätyneet Tapion julkaisemiin suosituksiin? Metsänhoidon suositukset parantuivat metsänomistajan kannattavuuden kannalta vuonna 2006, mutta vielä tuntuu olevan tabu sanoa se fakta, että puun tuotannon maksimointi lyhyellä kiertoajalla ei ole metsänomistajan etu.

Vielä jatkokysymys, minkälaisia ajatuksia herättää noin 10 vuotta vanha KHO:n päätös: (9.9.2008/2187 KHO:2008:6)? Onneksi metsälaki on päivittynyt, mutta ovatko käytännöt muuttuneet?

Näätä: päätyiväthän ne ajatukset tavallaan suosituksiin, kun sallittiin hyvän taloustuloksen tavoittelu käyttäen jatkuvaa kasvatusta, ilman selkeää uudistamisvaihetta – vaihtoehdoksi tasaikäismetsätaloudelle.

Näätä kirjoitteli, että ”jossain aihetta käsittelevässä kirjassa” vähätellään pohjoisen metsien tuottovaatimusta. Mikä tuo kirja on? Itselläni on hyllyssä useita Metsäkustannuksen kirjoja ja jokaisessa käsitellään taloudesta puhuttaessa tuottojen ja kulujen diskonttausta. Miten on siis mahdollista maksimoida tuotannon määrää kuluista piittaamatta?

Hyllystäni löytyy myös jk-aihetta käsittelevää kirjallisuutta, missä vähätellään jaksollista ja ylistetään jk-menetelmää. Sekö on kestävämpi lähestymistapa, kun et tällaiseen puutu?

Yksi kysymys vielä Näätä: Omistatko itse metsää?