Ei aivan saisi yleistää tuota hirvien syöntiäkään. Vaikka männyn istutustaimia syödäänkin käy myös siemennetyille samoin. Onko se sitten parempi että syötävää on enemmän. Muuta eroahan siinä ei ole. En itse aio syöttää istuttamiani männyn taimia hirville yhtään sen enempää kuin muitakaan istuttamiani puulajeja. Paljon syöntiherkempiäkin olen istuttanut. Istutusmännikön selvä ero on myöhemmän perkauksen helppous verrokkina helv….moisiin rypäsköihin. Ja kasvunopeuskin parempi jolloin syöntitaakka lyhenee.

Gla: ”Miksi noin, miksi kuusta voi istuttaa, mutta mäntyä ei?”

Kun ollaan päädytty uudistamisessa valitsemaan puulajiksi mänty, puhutaan lähtökohtaisesti MT (keskikarkea tai karkea) ja sitä karummista maaperistä. Näille pohjille ei ole taloudellisesti järkevä (riippuen toki tuottovaatimuksesta) istuttaa mäntyä, kuusta tai mitään muutakaan. OMT-pohjilla, riippuen toki tuottovaatimuksesta, istuttamisessa harva valitsee männyn vaan valinta on kuusi tai rauduskoivu.

Näiden keskustelujen ongelma on aivan liian voimakas yleistys. Kannattavuus on matematiikkaa eikä mikään tunnekysymys, johon tällä jatkuvasti vedotaan. Huomattavatkin näkemyserot kumpuavat usein juuri tästä syystä. Olosuhteet vaihtelevat tavattomasti ja sen vuoksi lääkkeet taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi todella paljon. Juuri tämän ongelman ratkaisemiseksi NNA on aivan välttämätön.

Tästä syystä myös metsälain uudistus oli enemmän kuin paikallaan. Ilman NNA:n sisäistämistä, metsälaki olisi jäänyt uudistamatta. Pienemmän puuntuotoksen alueilla puutuotannon maksimointipyrkimys on ollut iso taloudellinen ongelma. Siksi kädenvääntö NNA:ta on ollut ratkaisevan tärkeä, joten ymmärrystä NNA:sta ei voi olla liikaa korostamatta.

Kukin pyrkii taloudelliseen tulokseen omista lähtökohdistaan ja hyvä niin. Vaikuttavia tekijöitä, niin omistajista kuin olosuhteistakin riippuvia, on todella runsaasti, joten yhtä oikeaa vastausta ei ole. Oleellista on  vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen.

Näätä: ”Kun isäntä lopulta jätti maalliset huolet, perilliset pistivät metsät matalaksi ja myivät ne eteenpäin. Tilan ostajat hakkasivat mitä jäi jäljelle ja nyt siellä kasvaa hoitamaton taimikko. Onhan myös näitä esimerkkejä, missä perikunta ei pääse yhteisymmärrykseen metsänhoidosta, jolloin taimikot kasvavat vesakkoa ja luonto hoitaa puiden karsimisen.”

Eli metsäpalstan ostaja laittoi rahansa riskin suhteen parhaan tuoton antavaa kohteeseen uudistamisen kustannukset minimoiden. Tuloksena on sama kuin riitaisan perikunnan taimikon tilanteessa eli tulevaisuuden tulot 0 €.

Kiistämättä tähän tuntuu nuo ekonomien metsänkasvatusohjeet johtavan, kun kiistellään vain koron määräytymisperusteesta ja diskonttauksen tärkeydestä, mutta ei anneta luonnonvoimille sille kuuluvaa arvoa.

Kullekin meistä on muodostunut kokemustemme kautta oma näkemyksemme asiasta. Keskustelun anti lienee lähinnä siinä, että mitä erilaisimpia vaikuttavia tekijöitä tuodaan esiin. Niistä kaiketi ymmärryksemme asiasta muodostuu.

Kaikenlaisia olosuhteita löytyy ja vuodetkin ovat kovin erilaisia. Tästä syystä esimerkkejä on vaikka minkälaisia samanlaisellakin maaperällä. Perusteluja löytyy vaikka minkälaisen tekijän korostamiseen.

Vallalla ollut puuntuotannon maksimointitavoite on johtanut siihen, että uuden metsän syntymisen varmuutta on alettu maksimoimaan kustannuksista piittaamatta. Puuntuotannon näkökulmasta se onkin perusteltua.  Kun metsätalous on kuitenkin valtaosalle metsänomistajista taloudellista toimintaa, niin taloudelliset perusteet ovat toiminnassa kuitenkin heille määrääviä seikkoja.

Oma kokemukseni on, että jo maan muokkauksella saadaan jonkinlainen uusi metsä syntymään melkein mihin tahansa omalla toiminta-alueellani, jos reunametsät ovat lähietäisyydellä. Minusta luonnon omiin mahdollisuuksiin ja niiden tukemiseen  on kiinnitetty aivan liian vähän huomiota.  Kalliin istutusmenetelmän neuvomiseen ei tarvita minkäänlaista taloudellista osaamista.