Olen samaa mieltä että nykyisllä metsänhoidon suosituksilla pyritään puuntuotannon maksimointiin. Toisaalta en usko siihen että hoitotoimia laiminlyömällä tai siirtymällä jatkuvaan kasvatukseen tai luontaiseen uudistamiseen saadaan puunhinta nousemaan. Jos metsänhoidossa siirryttäisiin em menetelmiin sen vuoksi, jotta puumäärät saadaan laskemaan, olisi siirtymäkausi niin pitkä että yksi sukupolvi riittäisi muutokseen.

Toisaalta en usko siihenkään että kaikki metsänomistajat olisivat niin solidaarisia että kun puunhinta alkaisi nousta raaka-aineen hiipuessa niin toiset eivät käyttäisi tilanneta hyväksi ja maksimoisi metsänsä tuottoa.

Joten lienee kuitenkin parasta että yritetään ottaa niitä motteja niin paljon kuin maasta irti saadaan ja korvataan määrällä alhainen hinta.

”Tiedän huomattavasti enemmän arvopapereilla ja sijoitusasunnoilla rikastuneita kuin perinteisellä metsänkasvatuksella rikastuneita.”

Kaikissa on tietenkin puolensa.  Tiedän kyllä myös sellaisia, jotka ovat sijoitustoiminnalla polttaneet rahansa.  Ja tietysti sellaisia, jotka ovat pitkässä juoksussa onnistuneet hyvin.   Esimerkiksi 2000-luvun alussa moni menetti rahansa.  Nokiankin osakkeillakin on useampi tainnut tehdä tappiota voiton asemasta.  Meikäläisenkin eräs ensimmäisistä sijoituksista meni konkurssiin.   En lannistunut ja otin opikseni.  Nyt riskit on hajautettu.  Mutta joku lama saattaa taas muuttaa kaikkien sijoittajien tilanteen.

Ensimmäinen osakesijoitukseni tuotti yli 50 % ensimmäisen puolen vuoden aikana. Olo oli kuin voittajalla ja tunsin olevan matkalla kohti äkkirikastumista. Seuraavassa sijoituksessa sitten poltinkin näppini ja palasin maan pinnalle. Sama tapahtui metsässä. Ensimmäisen puunmyyntitilin jälkeen tuntui, että rahasampo on keksitty ja metsän uudistaminen ja metsänhoito tuntui koukuttavalta, pitihän äkkiä päästä uusille puukaupoille.

Kaikessa sijoittamisessa on tullut itse maksettua oppirahat. Kaksi pääsääntöä sijoittamiselle on tullut opittua 1. älä rakastu sijoitukseesi 2. älä sijoita kannattamattomaan toimintaan.

Olipas kyllä (keskusteluketjua edes tämän kummemmin suraamattakin) aika hupa toteamus ettei kahta liki samanarvoista puun tainta voikkaan pitää tasavertaisena istutukseen. Eipä kyllä tullut tänä keväänä mieleen kun vajaan hehtaarin mäen istutin männylle. Kuusella olisi jopa tainnut tulla kalliimmaksi isomman määrän suosituksella. Mutta eipä näin viisaita joka oksalla istukkaan kuin RR. Aivan varmasti menee kuitenkin jälkipolville kumpikin laatu hyödynnykseen.

Miksi pitää omistaa metsää, jos kokee sen tuottavan huonommin kuin muut vastaavat sijoitusmuodot? Tähän asti metsistä on päässyt hyvinkin helposti ja vieläpä hyvään hintaankin eroon joka puolella Suomea, myös taaantuvilla metsätalousalueilla.  Yhä suurempi osa Suomen rakennuskannasta on jo muuttunut arvottomaksi. Samoin käy sijainniltaan huonoille ja huonosti uudistuneille jätemetsille.