Voihan tuo puukin mainitsema uudistus onnistua ja onnistuukin mutta onhan siihen kuitenkin tehty voimakas maanmuokkaus. Puukilla kävi myös tuuri että kuusessa oli hyvä siemenvuosi  ja siten siemennys tuli heti alkuun. Jos pari vuotta olis mennyt luontaista siementä odotellessa niin heinikko olisi hyvät siemenmättäät peittäneet.

Tuo koivun lähtö on kyllä taattu ilman istutustakin kunhan maanpinna rikkoo. Nuo kannon nostoaukot ovat siitä hyviä esimerkkejä.

Siemensyntyisiä taimikoita varten on jossain vaiheessa kehitelty ”siirtoistutusputki”, jolla voi ”Korkkaamalla” avata istutuskuopan ja samalla laitteella irroittaa ja siirtää luonnon tuottaman taimen avattuun laikkuun.

Laitteen keksijä taisi saada ideapalkinnon keksinnölleen, mutta en ole kuullut jatkosta mitään.

Siirtistutukset ovat helppo ja halpa keino täydentää taimikossa syntyneitä reikiä, mutta kannattaa muistaa, että metsässä puiden ei tarvitse olla tasavälein. Viiden metrin reikä ei ole aukko.

Maanmuokkaus ja kylvö on Gla ehdoton yläraja, mitä voin männikön uudistamiseen laittaa. Sen suurempaa riskiä en voi ottaa metsään sijoittaessani. Siksi männikön istuttaminen on ulkona vaihtoehdoista, tuotti se sitten minkälaisen metsän hyvänsä.

Pyrin tietysti hyvään lopputulokseen, mutta en hintaan mihin hyvänsä. Määrän maksimointi ei ole tavoitteeni. Raha on hankalassa paikassa kiinni metsänuudistamisessa, kun sijoitus on niin tavattoman kauaskantoinen. Kun voisi sulkea edes yhteiskunnalliset riskit pois laskuista, niin tilanne jo helpottuisi.

Omalla elinaikaodotteellani minun olisi saatava metsästä omani pois korkoineen, joko hakkaamalla ja tai myymällä tila. Se on lähtökohta ja silti pyrin parhaan kykyni mukaan ajattelemaan jälkeläisteni taloudellista hyvinvointia.

Monet metsässä ammatikseen työskentelevän antavat auliisti neuvoja siitä miten tulisi toimia. Neuvot ovat kuitenkin sen kaltaisia, että älä niin tee kun minä teen, vaan tee niin kun minä sanon.

Ahdasmielisille pahoittelut männystä puhuminen kuusen alla.

Reima Ranta: ”Omalla elinaikaodotteellani minun olisi saatava metsästä omani pois korkoineen, joko hakkaamalla ja tai myymällä tila”

Tämä sijoitusfilosofia omia päätöksiäkin ohjailee. Minulla ei nykyisen keskimääräisen elinaikaodotuksen mukaan riitä tiimalasissa aika nähdä päätehakkuuta tänään istuttamaani taimikkoon.

Muutamissa ketjuissa on noussut esille metsätilojen jättäminen hyvässä kasvukunnossa perillisille. Olen itse nähnyt kohtalaisen läheltä tilanteen, jossa vanhalle isännälle oli kertynyt elämän aikana aika reilustikin metsää, mitä hän hoiti kuluja kaihtamatta. Metsiään hän ei myöskään raaskinut oikein hakata, pitihän perillisille jättää ne omaisuudeksi. Kun isäntä lopulta jätti maalliset huolet, perilliset pistivät metsät matalaksi ja myivät ne eteenpäin. Tilan ostajat hakkasivat mitä jäi jäljelle ja nyt siellä kasvaa hoitamaton taimikko. Onhan myös näitä esimerkkejä, missä perikunta ei pääse yhteisymmärrykseen metsänhoidosta, jolloin taimikot kasvavat vesakkoa ja luonto hoitaa puiden karsimisen.

Nämä esimerkit vahvistavat omaa näkemystä, että turhaan me mietimme, mitä perilliset miettivät meidän omaisuutemme hoidon jatkamisesta. Itse pidän tärkeimpänä, että opetamme ja kannustamme heitä ajattelemaan pitkäjänteisesti talousasioissa. Tärkeä oppi on, että anna rahan tehdä töitä puolestasi. En ole siis murehtimassa, että missä muodossa varallisuus jää jälkipolville, tärkeämpää on, että osaavat käyttää sen viisaasti.