Eri metsärahastoilla näyttäisi olevan erilaisia metsänhoitonäkemyksiä. Suurin osa jatkaa perinteistä linjaa, mutta joillakin on myös lyhyemmän tähtäimen toimintaa, kuten asuntorahastoissakin. Oravarahasto näyttäisi nyt löytäneen pelastajan uhkaavan vararikon alla.

Puuki on onnistunut hyvin kaistalehakkuussaan! Jäikö kaistaleiden väliin varttunutta kuusikkoa? Miten sen uudistamisen kanssa toimitaan? Kaistalehakkuussa on muuten suurehko tuulituhojen riski.

Näätä on oikeassa, että em. tutkimuksessa asetettiin taimikon tiheystavoite metsänhoitosuositusten mukaiseen puuntuotoksen mutta myös puun oksikkuuslaadun maksimointiin pyrkivään määrään (kuten lukijoiden kuviinkin kirjoitin kuvaan Taimikko). Kritiikki tulee siltä osin kohdistaa metsänhoitosuosituksiin. Nykyisin taimiaines on niin hyvää että ainakin kuusta ja koivua voisi istuttaa harvempaankin.

Näädän kommentit. Nro 1. Puukin esimerkki osoittaa  että jos on malttia odottaa, jonkinlainen metsä yleensä tulee, joskus hyväkin. Toisaalta usein 5 vuoden kuluttua muokkausjälki alkaa olla jo muuttunut niin, että siemen ei enää ota, on heinää ja sammalta. Jos katsottaisiin vanhempia alueita, tilanne olisi varmaan hieman edullisempi luontaisille kohteille.

Näädän nro 2. Täydentäviä lehtipuita voidaan sallia myöhemmin, mutta ei vielä noin tuoreella uudistusalalla. Ehkä siksi ne on jätetty pois laskuista.

Näädän nro 3 en ymmärrä. Tarkoitatko että kaikilla uudistamismenetelmillä tulisi pyrkiä samaan tiheyteen? Kylvöllä ja luontaisella saadaan ikään kuin kaupan päälle enemmän taimia, joten ne kannattaa ottaa. Hirvien käynnin jälkeen jää edes jotain, ja ainakin männyllä suurempi tiheys parantaa oksikkuuslaatua.

A.Jalkanen: ”Näädän nro 3 en ymmärrä. Tarkoitatko että kaikilla uudistamismenetelmillä tulisi pyrkiä samaan tiheyteen? Kylvöllä ja luontaisella saadaan ikään kuin kaupan päälle enemmän taimia, joten ne kannattaa ottaa”

Tarkoitin, että tuossa Metlan teettämässä tutkimuksessa on istutettu ja kylvetty tai luontaisesti syntynyt taimikko todettu onnistuneeksi eri määrällä taimia. Männyn osalta on istutuksessa riittänyt 1800 taimea ja kuusella 1600 taimea, jotta taimikko on todettu onnistuneeksi. Kylvöllä ja luontaisella uudistamisella on vaadittu vastaavasti >3000 taimea. Näin tulkitsin raporttia.

Olisiko kysymys myös siitä, että luonnontaimikoissa taimiaines ei ole tasaisesti jakaantunut.  Siksi taimia pitää olla enemmän, jotta päästään samaan lopputuloksdeen istutustaimien kanssa.