No, onkos ne muutkaan isot päätökset aina niin harkittuja olleet? Metsät ohjautuvat joka tapauksessa niille, joilla on niitä varaa omistaa.

Muita tapoja laskea kannattavuutta ei Näätä esitetä, koska niitä ei ele.

Timppakin esittää edellä, että ostometsälle pitää laskea joku tuottotavoite jne. Uudistamisinvestointi on yhtä lailla sitä ostometsää, jolle pitää laskea tuottotavoite.  Sitähän NNA:ssa juuri tehdään. Metsään sijoitetaan investoiden uudistamiseen, lannoittamiseen, uuden pinta-alan ostamiseen jne., jos se näyttää tuottavan siellä enemmän kuin vastaavalla riskillä muussa kohteessa.

Kuten Visakallo edellä kirjoittaa, kasvupaikasta johtuvat erot ovat huimia. Niinhän NNA juuri osoittaa. Mikä on kannattavaa toisaalla, ei missään nimessä kannata toisaalla. Sitä en usko, että esim. Lapin metsät jäävät käyttämättä. Siellä kasvaa todella iso määrä tiheäsyistä hyvänlaatuista tukkipuuta, josta voidaan valmistaa huippuhyviä puurakenteita, jos hiilen sitominen rakennuksiin saa jalansijaa. Sielläkin on tehty siinä iso virhe, että liian huonoihin paikkoihin on investoitu, jotka eivät tuota mitään käyttökelpoista suhteessa kustannuksiin.

Kritiikitömässä metsänhoidon yli-innostuksessa on tyhmyys tiivistynyt.

Gla:Se, etten investoisi uudistamiseen mitään ja siitä seuraisi nollatulos kun puuta ei kasva, on minusta väärä ajattelutapa

Tämä on oikea ajattelutapa. Mielestäni hakkuun jälkeen uuden metsän kasvuun lähdön varmistaminen on hoidettava. Se on niin olennainen asia, että minulle istutus tai muu uudistaminen on osa hakkuun kustannusta. Vastaa esim. ennakkoraivauksen kustannuksia. Se että pitääkö hakkuutulon pienenemiselle laskea korkokustannuksia riippuu mihin hakkuutulo sijoitetaan. Jos se menee uudelleen sijoitettavaksi kustannus pienentää sijoitettavaa summaa ja siten pienentää tulevaa tuottoa. Mutta jos sillä maksetaan ruoka ja sähkölaskua sille harva korkotappiota laskee.

Minulle uuden metsän kasvattaminen ja siitä muodostuvat kulut  alkaa raivauksesta.

Toki omaisuuden tuhoaminen tulee silloin kysymykseen, jos metsätalousalueella (ei näköalattomalla alueella) sijaitseva hyvin puuta kasvava maapohja muuttuisi kymmeniksi vuosiksi heinää ja arvotonta rojua kasvavaksi joutomaaksi. Vertaisin tilannetta kelvollisella asuinalueella sijaitsevaan ja muuten täysin kunnossa olevaan asuintaloon, jonka katto jätettäisiin kustannuksiin vedoten uusimatta.

Suomi ole ollut enää aikoihin lähellekään alueellisesti tasa-arvoinen maa. Useimmille meistä on tutumpaa muuttotappioalueiden rakennusten ja rakennusmaan muuttuminen arvottomiksi. Kun osalle metsämaista on käymässä samoin, ei ilmiötä haluta tunnustaa, vaikka se jo nähtäisiinkin. Yhä useammin Suomessa tullaan tekemään metsille niiden viimeinen savotta.  Toki maailma voi myös mullistua niin, että kehityksen suunta kääntyy. Nykyisillä opeilla ja ajatuksilla se ei kyllä käänny mihinkään.

Näätä: ”Kun metsänomistaja avohakkuun jälkeen katsoo hakkuuaukkoa ja miettii, että sijoittaako a) 1200 euroa/ha taimikon perustamiseen b) katsooko mitä luonto tarjoaa ja sijoittaa vastaavan rahan muualle, niin väitän, että vastaavalla riskillä löytyy nykyisessä markkinatilanteessa hyvin paljon vaihtoehtoja paremmilla tuotto-odotuksilla. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa tavallaan bonusta on kaikki mitä luontaisesti syntyy.”

Tosiaalta itse ainakin koitan huolehtia tilakokonaisuudesta. Osakkeita voi omistaa 1 tai 100 tai jonkin muunmielivaltaisen luvun verran. Samoin niitä voi ostaa lisää tai myydä joko yksitellen tai isommissa erissä. Osakkeen arvo ei siitä muutu, kun ei nyt tarkerruta yhden osakkeen kaupasta aiheutuviin käsittelykuluihin.

Metsää käsitellään yleensä kuvioittain ja koska itselläni on vain vähän sellaisia kuvioita, joita kannattaa yksitellen käsitellä, täytyy saada kasattua isompia kokonaisuuksia. Jos Näädän bonusvaihtoehtoon tyytyy (joko tulee tai sitten ei tule puustoa), seuraa tuosta herkästi tilan rapistuminen. Päätehakkuiden myötä tarvetta on jatkossa enää korkeintaan heinän, myyrien ja hirvien torjunnalle. Mielestäni tällaisen metsän omistamisessa ei ole mitään mieltä eli jos vaihtoehdoksi päättää nollahintaisen investoinnin ja hyväksyy myös nollatuloksen, mielestäni parempi vaihtoehto on myydä metsät pois. Toki samalla joutuu luopuman vielä voimissaan olevista kuvioista, mutta jos kerta muualta mahdollisesti saatava parempi tuotto on houkuttelevampi, kannattaa varmaan metsät myydä nyt, eikä vasta kun ne on muutettu aroksi. Siksi tuollainen ei ole minulle metsätaloudessa vaihtoehto aivan, kuten moni muukin ammattimaisen pääomasijoittajan keinovalikoimaan kuuluva juttu. Ja onneksi metsät on etelässä, ei tarvitse miettiä Lapin hidaskasvuisuutta ja sen vaikutusta investoinnin tuottoon. Tosin tällä palstalla on muistaakseni esitelty erinomaisesti kasvavia pohjoisen metsiä eli keskivertokasvu lienee pahasti alakanttiin määrätietoisella hoidolla avautuviin mahdollisuuksiin verrattuna. Jos Visakallon ja AC:n jutuissa on puoletkin totta, sama pätee myös etelässä. Ja kun itse ainakin oletan kasvun lähemmäs keskivertoa, kaikki sen yli menevä on bonusta ja tarjoaa pelivaraa epäonnistumisiin.