A.Jalkasen ajatuksiin kallistun.

A.Jalkanen: ”Metsälain mukaan jotain uudistumisen turvaamistoimenpiteitä on kuitenkin tehtävä, vaikka sitten jätettävä riittävä siemenpuusto, ellei muuta.”

Viimeksi kun luin metsälakia, ei siellä ollut mitään vähimmäisvaatimuksia siemenpuiden jättämisestä. Muutenkin tuo metsälailla aina uhkailu on turhaa.

A. Jalkanen: ”…että jatkuva uudistumisen turvaamisesta laistaminen johtaa kyllä metsätilan arvon vähittäiseen alenemiseen, koska maan puuntuotoskykyä ei turvata.

Jos ei investoi, ei voi tehdä tappiotakaan. Saamatta jäänyt tulo ei ole mitään tappiota vaikka palstalla muuta väitetäänkin. Hakkuun jälkeen puhtaalla maapohjalla on jokin jälleenmyyntiarvo, markkinahinta. Jos jättää uudistamisinvestoinnin tekemättä, ei voi hävitä taimikon perustamisinvestoinneissa, mutta tuohon markkinahintaiseen maapohjaan on toki sidottuna pääomaa. Palstalla siis väitetään, että maapohjan jälleenmyyntihinta laskee, jos sinne ei tee uudistamisinvestointia? Tämä ei pidä paikkaansa, voin sen perustella tarkemminkin jos joku ei usko.

A. Jalkanen: ”Monelle meistä metsätilan myyminen ei ole vaihtoehto, vaan metsät halutaan siirtää jälkipolville, jos he vaan ne huolivat, hyvässä kasvukunnossa. Kysymys on siis myös ylisukupolvinen: syödäänkö seuraavan sukupolven eväät nyt?”

Tässähän otat kantaa siihen, että kannattavuus ei ole oleellisin asia toiminnassasi.

Toistan itseäni.  NNA-laskelma perustuu olettamuksiin, joiden toteutumista ei voi tietää.  Itsepetosta ohjata toimintaansa näin.  Taimikon istuttamisesta tiedämme, että se hoidettuna antaa varman tuoton.  Suuren tai pienen, sen jälkipolvet näkevät.  Istuttajan ei siis tarvitse olettaa mitään.  Riittää, kun pitää raivaussahansa kunnossa.

Sinänsä on turha puhua, ettei luontaisesta uudistamisesta tiedetä.  Koko Suomihan oli koekenttä 1900-luvun ensi puoliskon.  Tulokset tiedetään.  Biologia ei ole muuttunut.  Mikä on muuttunut on se, että typpilaskeumat ovat lisääntyneet ja lehmät poistuneet metsistä.   Molemmat edesauttavat heinittymistä, mikä vielä heikentää luontaisen uudistumisen mahdollisuuksia.

Arvostan laskumiehiä kaikin mokomin.

Sen verran pitää työn lomassa huilatessa lusikalla sotkea, että onneksi en ole alunperinkään noin pitkälle metsätaloutta ynnännyt.Enkä ynnää.

Se vähäinen vapaus, joka metsätalous-,ja muussa yrittämisessä on, en aio ”pilata” desimaaleilla. Ja luulempa, että jos olisin vähemmän saanut aikaankin..?

Kun kaikesta huolimatta joka ostometsä on paremmassa kunnossa , enempi puuta kuin ostaissa ja metsät ei ole pankin, lopputulos riittää.

Asioiden ymmärtäminen on mukavaa. Sama kait se miten kukin toimii.

Tuohon Timpan kommentointiin luontaisen uudistamisen epäonnistumisesta Pohjois-Päijänteen maisemissa on pakko tarttua. VT-pohja noilla seuduilla metsittyy luontaisesti ilman muokkausta kaistalehakkuuna tai siemenpuilla melko varmasti. Jos istuttaa saa taimikonhoidossa poistaa havupuita, vaikka reunametsään olisi vähän etäisyyttäkin. Ja on kokemusta sekä omista metsistä että muiden metsistä tuolla alueella. MT-pohjallakin nousee usein luontainen havupuun taimikko, joskin harvaksi jää ilman työläitä toimenpiteitä. Uskoisin että hyvä taimettuminen johtuu siitä että suurten järvien äärellä on kostea ilman ala, siementen itäminen onnistuu hyvin ja toisaalta siitä että tuolla kivikoissa on kuitenkin monenlaista kasvupaikkaa. Ja noiden maastojen muokkaaminen on paikoin lähes mahdotonta, mutta silti vain nousee riittävä taimikko. Kotitilalla ei ole muokattu koskaan alkuperäisiä metsämaita ja vain yksi VT-pohja on istutettu, kaikki muu on luontaisesti uudistettu, täystiheitä kaikki. Mitenkähän Timpalla ei ole onnistunut koskaan luontainen uudistaminen?