Keskustelut Puukauppa Laskelmat puun riittävyydestä ovat teoreettisia

Esillä 5 vastausta, 31 - 35 (kaikkiaan 35)
  • Laskelmat puun riittävyydestä ovat teoreettisia

    Luonnonvarakeskuksen (Luke) eilen julkistamat laskelmat osoittavat tekijöittensä mielestä, että Suomesta löytyvät kuin löytyvätkin kaikkien kolmen uuden sellutehtaan tarvitsemat 14 miljoonaa kuutiota havukuitupuuta lisää vuoteen 2025 mennessä. Laskelmien mukaan mäntykuidusta tulee silti pulaa Etelä-Suomessa ja sitä pitää korvata kuusikuidulla.
    Laskelmat puun riittävyydestä ovat kuitenkin teoreettisia.

    Havusellun kysyntänäkymät ovat pitkälle tulevaisuuteen hyvät, mikä nostattaa investointikuumetta. Vakavasti otettavat metsäyhtiöt ovat tehneet ja tekevät merkittäviä laajennusinvestointeja.

    Tähän mennessä päätetyt sellutehtaiden laajennushankkeet yhdessä Äänekosken kanssa lisäävät kuitupuun kysyntää Suomessa 6,5 miljoonaa kuutiota. Se on 15-20 prosenttia kuitupuun nykykäytöstä.

    Jotta propsit irtoavat metsistä, pitää lisäksi hakata noin kolme miljoonaa kuutiota tukkeja. Yhteensä puhutaan siis 10 miljoonan motin lisäyksestä runkopuun eli tukkien ja propsien käyttöön. Melkoinen loikka puunkäyttöön, joka on ollut noin 65 miljoonan kuution tasolla.

    Kuopion ja Kemijärven hankkeet merkitsevät toteutuessaan liki toista 10 miljoonaa kuutiota puuta. Kuopio yksinään tarvitsisi kuusi miljoonaa kuutiota havukuitua.

    Kemijärven 400 000 tonnin liukosellutehdas sen sijaan voitaisiin raaka-aineen puolesta toteuttaa ripeästikin. Paikkakunnalle on rakenteilla saha ja liimapuutehdas, joiden sivutuotteena syntyy runsaasti sellutehtaalle ihanteellista sahahaketta.

    Pohjoisen erikoisuuksia on se, että puut kapenevat jyrkästi ja siksi sahaamisen sivutuotteena syntyy erityisen paljon haketta. Propseja tehdas tarvitsisi 1-2 miljoonaa kuutiota, minkä ei puuvarojen perusteella pitäisi olla ongelma.

    Tuontipuun varaan 30-40 vuotta käytössä olevaa kapasiteettia tuskin halutaan rakentaa.
    Kauppalehti

  • Korpituvan Taneli

    Lastunraapija:
    ”Miten valmiita paperirullia kuljetettaisiin tukkirekassa? Ei ole sellaista kuormaa tullut maantiellä vastaan.”

    Nykyisestä tilanteesta en tiedä, kun on yhteys sattuneesta syystä asiaan katkennut, mutta kyllä hyvinkin monenlaista MePa (meno-paluu rahti) viritystä on aikanaan matkassa ollut.
    Kyllä Kaskisiin aikanaan tuotiin etelästä päin koivua sellaisilla mepa autoilla, joissa oli pankkojen alla lava ja paluukuormana vietiin sellua. Aikanaan äänekoskelle ajettiin öljyä rekalla, joossa tankin sai nostaa hydrauliikalla ylös. Sinne pantiin palluukuormana sellupaaleja alle ja pudotettiin tankki alas, että pysyivät kyydissä.
    Rekkamies ehkä tietää nykyisistä mepa virityksistä.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Metsuri motokuski

    Aikoinaan noita mepa rekoja näki aikapaljonkin. Nykyään ei niitä kovinkaan paljon näe. Uskoisin että syynä on kaksinkertainen päällirakenne joka syö merkittävän osan kuorman kantavuudesta.

    rekkamies

    80-luvulla oli näitä me-pa autoja joilla ajoivat nestemäisiä aineita toiseen suuntaan ja kappale tavaraa, yleensä sellua tai paperia toiseen. Metsuri Motokuski oikeassa, kaksinkertaiset päällirakenteet tekivät autoista painavia.
    1980-90 lukujen vaihteessa autojen käyttö tehostui huimasti, kun liikenneluvista tuli maan laajuisia. Tämä omalta osaltaan vähensi me-pa autojen tarvetta.
    Aikaisemmin oli tilaus- tai linjaliikennelupia, joissa molemmissa oli erittäin tarkasti määritellyt liikennöinti alueet tai reitit.
    Lupien vapautuminen ja autoilijoiden verkostoituminen, vähentivät tyhjänä ajoa merkittävästi. Se oli turhan sääntelyn ja byrokratian purkua parhaimmillaan.
    Jonkinlainen me-pa auto nykyään on kokosivun aukeava hakeauto jolla voi ajaa myös kappale tavaraa.
    Rahtipuolelle on muodostunut elämäntapa intiaanien porukka, jotka asuvat viikon autossa, kiertävät ympäri suomea, minne kuormat sattuvat kuljettaa.
    On toki vieläkin säännöllistä reittiä ajavia.

    Pähkäilijä

    Yksi kanto kaskessa on tuontipuu ja varsinkin sen hinnoittelu kotimaiseen nähden.Ei ole teollisuudelta löytynyt tähän saakka selitystä (mikä kyllä tiedetään ) miksi tuontipuun hinta rajalla on n.50€ motille.Nyt vasta ruplan romahdettua tunnustivat sen olevat ”edullista”.
    Puun vientiketjussa on lisäksi satamien ja kuljetuspuolen ammattiliitot,jotka jo savun hajusta pysäyttävät koko tivolin.

    Näitä epävarmuustekijöitä löytyy ja osa ihan tekopelillä.
    Ei vain taida löytyä sovittelijaa ja yhteistä tahtoa jolloin iso remmi lähtisi vetämään…?!
    Lähetetty: 27.03.2015
    Lähettäjä: mehtäukko
    ############

    tarjoas 1 000 000 m3 vuoteen puuta tehtaan portille tasaisena virtana niin tuohon kuitupuun hintaan pääset. Hinta rajalla junavaunussa josta parikyt kilsaa vedetään vielä tehtaalle sisältää kaiken mitä Suomessa lasketaan erikseen (metsäteiden rakentamisen, moton, ajokoneen, kaukokuljetuksen, sertifioinnin, puun oston jne jne).

    Jännää että tämä aihe aina ponnahtaa esille säännöllisin väliajoin jolloin sitten puun hintaa verrataan johonkin MO:lle maksettavaan puun hintaan 🙂

    Pokara

    Puupula on teollisuuden masinoima hybridisota puun hinnan pitämiseksi kurissa. Tilastot, omat kokemukset ja viestit yleisissä medioissa kertovat aivan muuta.

    Metlan, tai mikä Lucky Luke se nyt on, mukaan puuta kasvaa Suomessa jo yli 105 milj. kuutiota per vuosi. Realistisesti ajatellen lisäkäyttöä ei ole odotettavissa kuin Äänekosken ja mahdollisesti / toivottavasti myös Kemijärven verran. Eli puun kasvu hipoo aivan eri miljoonissa kuin tulevaisuuden käyttö.

    Kun tilastot ei tue puupulavirttä, niin avuksi otettaan selitys, että osa metsistä on talouskäytön ulkopuolella. Haittaako se? Nykyinenkin joukko puun aktiivituottajia on jo onnistunut tuottamaan kuitupuuta markkinat tukkoon! Järjetön ajatus, että tällaiselle markkinalle luotaisiin vielä pakkomyyntilainsäädäntö.

    Hoitamattomat passiivitilat ovat mitä parhaimpia kuitupuun tuottajia. Harventamaton metsä kasvaa biomassaa enemmän kuin harvennettu ja se biomassa on pääosin kuitupuuta. Sen niukkuutta tai hinnan nousuahan teollisuus pelkää. Tällainen hoitamaton puupankki on kuiduttavan metsäteollisuuden etu. Sieltä ei tule riesaksi tukkipuuta. Puu saadaan tiukan paikan tullen liikkeelle näiltä passiivitilojakin, kun teollisuus tosissaan niin haluaa. Se vaatii vain nykyistä aktiivisempaa ostotoimintaa. Ja porkkanaa – ei keppiä.

    En kanna huolta siitä, että näitä passiivitiloja syntyisi lisää. Hetkellisesti vielä ehkä, mutta tilanne tulee muuttumaan aivan luonnollisen kehityksen kautta. 70-luvun lopulla syntyneillä ja niitä nuoremmilla sukupolvilla ei ole vanhempiensa kaltaista suhdetta metsään. Monelle se on todellakin perintö, jonka hyödyntämisestä ei ole mitään käsitystä. Mitä tehdä perinnöllä, josta ei mitään ymmärrä tai josta ei ole mitään hyötyä? Yhä useampi perinnön saanut vaihtaa tulevaisuudessa hankalan peräkylällä sijaitsevan metsäpalstansa mieluusti rahasto- tai osakesalkkuun. Sellaisen hallinta sopii bittiaivoille huomattavasti paremmin kuin suurpetoja ja itikoita kihisevän metsän.

Esillä 5 vastausta, 31 - 35 (kaikkiaan 35)