” Runkohinnoittelu voisi toimia, jos leimikosta on aito tarjouskilpailu. Jos ollaan alueella, jossa kilpailua ei ole, tai myyjä ei edes halua kilpailuttaa leimikkoa, mistä myyjä tietää saiko leimikostaan hyvän vaiko huonon hinnan? Nykyisessä systeemissä on edes jonkinlainen mahdollisuus katsoa ja päätellä, mitä metsästä löytyi ja oliko hinta sinnepäin. ”

Hyvistä leimikoista tulee yl. aina kilpailua jos ne kilpailutetaan.

Runkohinnoittelu tarkoittaisi muutosta mittalakiin, eli tukkipuu mitattaisiin erilleen kuitupuukokoisesta. Ostaja saisi edelleen katkoa puut omien tarpeidensa mukaan vaikka kaikki tukit 61 :ksi. Leimikon hinta olisi myyjällekin tiedossa jo kaupantekovaiheessa vähän tarkemmin eikä olisi yhtä helposti muokkautumassa vasta ostajan hakkuuajan tarpeiden mukaan.

Jälkeenpäin päättely ei muuta puukauppatuloa enää mitenkään.

Se voi olla että siinä tarvittaisiin sitä joidenkin populistien halveksimaa  metsäalan koulutusta, kokemuksen lisäksi, että kunnollisia tarjouspyyntöjä voisi tehdä (ja samoin  tarjouksien tekemiseen.)

Itse olen myös saanut oppilaitoksessa koulutuksen motolle ja ihan samat asiat käytiin sielläkin läpi jota jätkä yllä perään kuulutti. Sitten kun katkonta opittiin niin sen jälkeen päästiin vasta tukin tekoon.

Suorittava kirjoittikin hyvin noista katkontapituuksista. Katkontapituus ja katkontaikkuna on kaksi hieman eri asioita. Katkontapituus on se pituus johonka katkonnalla pyritään, niin kuin suorittava kirjoitti. Katkontaikkuna on taas se mille välille katkonta tulee suorittaa, jotta tukin pituus pysyy siinä raamissa että se säilyttää sen mittaluokan johonka se on katkottu. Katkontapituudella pyritään ns ihanne mittaan. Esimerkki voisi olla niin että tukin katkontapituus on 43 dm ja moto pyritään kalibroimaan siten että katkonta onnistuu mahdollisimman lähelle tuota 43 dm . Eli  katkontatarkkuden ollessa yhden sentin luokkaa nyky kourilla niin päästään joko 429 cm – 431 cm välille tavoitepituudesta jossa pitäisi olla lähes 90 % tukista. Katkontaikkuna on eri tehtailla erilaiset. Aika yleinen mitta on – 1 – +3 cm. Joten kaikki tukit jotka osuvat välillä 429 cm – 433 cm hyväksytään kyseiseen mittaluokkaan. Jos katkonta tapahtuu tuon mitan ulkopuolella tukki on ns pituusraakki joka ei vaikuta myyjälle mutta vaikuttaa urakoitsijalle korjauskehoituksena tehtaan suunnalta.

Ennen on vallalla ns yhden dm varmuusvara katkonnassa mutta ei tänä päivänä. Tänään varmuusvara on senttien luokkaa. Kaikilla ei sitäkään.

Tukin teossa oli jo silloin kun metsurit vielä teki suurimman osan tukeista  sama +-3 cm katkonta-ohje käytössä.

Sahalla tasausvara oli sitten se n. 10 cm.

Asiasta toiseen. Yrittäjämäinen metsänomistaja laittaa ostamansa tilan kuviot kuntoon alle vuodessa mm. kemeratöiden ja hakkuiden osalta. Metsään.fi tiedoista ei omistajan alta löydy uutta tilaa vielä kun kemeralomakkeetkin pitää täytellä etukäteen. Ei tietysti ole iso asia, mutta se siitä metsään.fi erinomaisuudesta, paperilomakkeilla mennään, kokonaista yhden kerran olen tehyt kemerahakemuksen tuolla metsään.fi palvelussa.