Kyllä lumi ja jää painaa – ja sammalkerros. Kerran hakkasin hankintahakkuuna pienehkön leimikon, se oli noin 7 – 8 hehtaaria ja aika oli syksyä. Tein tapani mukaan matalahkoja kourakasoja, koska minusta kouraisuyksikkö pitää olla sellainen, että se ei ”hajoa”, kun sen päälle kaataa puun.

Syystalvi oli oikukas ja sateli räntää, vettä ja oli pakkastakin. Odottelin pakkasia, että voin ajaa puut pienen pehmeän suon yli.

Ajoaika oli Tammikuulla ja ajelin nelivetoisella traktorilla, jossa telikärry ja ”kalapuntari”. Kasat olivat jäätyneet niin, että koura ei pystynyt puristamaan niitä kasaan, samalla kasan kanssa nousi myös aluata, eli sammal ja pintakerros maasta, oli varmaan kymmenisen senttiä.

Värkkäilin niistä pinon ja tulikin aika komea. Lunta tuiskutti ja teimme ostajan kanssa pinomittauksen. Saimme aika mukavan tuloksen.

Kesällä puut ajettiin pois, jäi aika kasa sammalia pinon paikalle, mutta ne eivät olleetkaan enää jäässä.

Kun olin vielä melko nuori, niin meille tehtiin muistaakseni ”Metsälösuunnitelma” tai jokin vastaava, jossa oli kuvioitu metsä ja laskettu kuutioita ja hoito-ohjeita jne. Isä ei uskonut, että metsä voisi kasvaa niin paljon, mutta kyllä hakkuut sen mukaan suunnattiin.

Metsäteknikko teki kirveellä leimauksen ja räknäili siitä tulevan 150 mottia. Siitä kuviosta tuli 450 mottia – ei ollut metsäteknikonkaan ”keilaukset” menneet ihan putkeen. Ja kaikki hakkuut olivat alaharvennuksia, vaikka puusto oli jo uudistuskypsää.

Näyttää siltä, että hankintapuut kannattaa kaataa jo syksyllä ja odotella niihin sopiva jää ja lumikerros. Ennen myyntipinoon laittamista. Mukava jääkerros oli tullut pintaan eikä pino ihan heti kuivu, vaikka kevääksi säät kääntyy. Onneksi nyt on saanut pinoon hiukan lumikerroksia. Vaikka huonolta näyttää tuo lisapainon saanti tänä talvena.

Onhan se tuo mittaus tehty turhan vaikeaksi. Vaikka mittaus on lain alaista, saadaan eri mittaustavoilla erilaisia mittaustuloksia. Ei myöskään luoteta toisiinsa, vaan vaaditaan samoille puille jopa useita mittaustuloksia.

Oeskoon siitä mitään hyötyä, jos mittausta yksinkertaistettaisiin. Otettaisiin käyttöön vaikka pinta-alamittaus. Se on helppo toteuttaa ja samalla voitaisiin mittausta halpuuttaa. Jäisivät ainakin mittaukseen ja sen valvontaan sitoutetut kustannukset pois puun myyjän kontolta.

Eihän se puumäärä ole oleellinen puukaupassa, vaan saatu rahamäärä. Puumäärien osalta puun myyjä kyllä tasan tarkkaan tietää mitä on myymässä ja mitä on saamassa. Ei kun tarjouksia kehiin ja päästäisiin aitoon pystykauppaan?

Sanoisin myös, että metsään.fi ohjelma on riittävän yksinkertainen, jollaiseksi se on myös tarkoitettu. Metsään.fi ohjelma riittää vallan mainiosti metsätalouden toiminta-alustaksi.

Jovain: ”Eihän se puumäärä ole oleellinen puukaupassa, vaan saatu rahamäärä. Puumäärien osalta puun myyjä kyllä tasan tarkkaan tietää mitä on myymässä ja mitä on saamassa. Metsään.fi ohjelma riittää vallan mainiosti metsätalouden toiminta-alustaksi.”

Onko Jovain tässä aivan selvinpäin, vai onko tämäkin nimimerkki trolli?  Kukaan, joka oikeasti omistaa, hoitaa ja myy puuta, ei kirjoita noin.  Vain pieni osa puunmyyjistä tietää tarkasti mitä on myymässä. Täysin tarkkaa tukkiprosenttia ei pysty kukaan punmyyjä ennen hakkuuta määrittämään. Se vaatisi jokaisen rungon erikseen mittaamista ja läpivalaisua.

Siitä vain tekemään puukaupat pelkästään metsään.fi tietojen perusteella. Tulisikohan paljonkin tarjouksia siitä raivausta kaipaavasta taimikosta, joka olikin jo päätehakkuumetsää? Entä mitä tapahtuisi, jos tietojen mukaan paikalla pitäisi olla tukkimetsä, mutta onkin vain kannokko tai taimikko?