Väitellään eri asioista, sillä metsänomistajia ei hyväksytä puun toimittajina. Se vaan sattuu olemaan fakta pystykaupoissa ja että metsänomistajille vaaditaan oma kauppatapansa hankintakauppa. Minun ymmärrykseni mukaan, koska näin on, kysymys on metsänomistajilla maksattamisesta. Korjuun kustannukset maksatetaan metsänomistajilla, ne vähennetään puun hinnasta ja vielä tavalla, että metsänomistajat eivät saa edes vähennysoikeutta.

Tämä maksattaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö korjuun kustannusten maksaminen kuulu metsänomistajille, kyllä maksavat ja maksavat vielä korjuukustannusten lisäksi metsäosaston, kaukokuljetuksen, urakoitsijoiden työnjohdon ym. kustannukset.

Visakallo. Metsäosasto puiden ostajana ja vastaanottajana teettää juuri sellaista tavaraa kuin teollisuus tarvitsee. Olipa kysymys sitten urakoitsijasta tai metsänomistajasta ja tuskin tällaiseen tarkoitukseen hankintakauppaa tarvitaan.

Miksi kuitupuunhinta on laskenut viimeiset kymmenen vuotta, vaikka sellun hinta on noussut ja metsäteollisuuden tulos parantunut.  Metsänomistajille on tullut lisää kustannuksia puunhankinnasta ja se on vähennetty heidän saamastaan hinnasta. Mitä kauempana puut ovat tehtaasta sitä enemmän laskennallinen kaukokuljetuksen hinta pienentää metsänomistajan tuloja. Vielä puunhinnasta on ollut varaa vähentää  kuluja mutta esim osasta harvennusleimikoita joutuisi maksamaan yhtiöille, jos suorittaisivat korjuun. Näitä eivät osta ollenkaan ilman Kemeraa,  joka jää ainoaksi tuloksi metsänomistajalle eikä sekään kokonaan.  Silloin saa sen Jätkän kaipaamaan kuitin,  kun myyntitulot ei riitä korjuukustannuksiin. Jauhat Jätkä paskaa jos et ymmärrä kenen tiliä korjuukustannusen nousu pienentää.

On puulla tietenkin hinta, joka on yhtiöillä kustannusten laskennan pohjana. Se on tietty perushinta tehtaalla,  josta lähdetään vähentämään kustannuksia. Tai se voi olla myös myytävä tuote, joka hinnoitellaan toimitustavan mukaan. Ei hintoja hatusta vedellä, ne perustuvat kustannuksiin. Mitä pitempi matka tehtaalta sen korkeammat kustannukset ja aina joku maksaa.

Kuitupuun hinnan laskijat oman ajatukseni mukaan ;  kuitupuuta on kaikkialla eli raaka-ainetta paljon , sahat pyörii ja sieltä tulvii haketta , puu saadaan metsästä tehokkaasti ulos koneilla . Tämä yhtälö laskee hintoja koska tarjontaa on mutta toisaalta houkuttelee metsäteollisuutta alueelle koska tarjontaa on .  Tulevaisuus olisi todella mielenkiintoinen jos pari uutta sellutehdasta olisi uusilla toimijoilla tuoden kilpailua , tosin tehtaitten sijoittuminen olisi luultavasti sellainen , että olisi kaikilla olisi oma hankinta-alueympyrä .

Teollisuudella on puunhankinta-alueensa, mutta valitettavasti varsinaista kilpailua puunhankinnassa ei ole. Teollisuus hankkii puunsa monopoliasemassa, kilpailuttaa kyllä monopolin sisällä, mutta sitä varsinaista kilpailua, eli metsänomistajien kilpailutusta ei ole. Metsänomistajien kilpailuttaminen on estetty, kelpaavat kyllä kustannusten maksajaksi.

Jos metsänomistajat hyväksyttäisiin mukaan, metsänomistajat vastaisivat kilpailuun puun ja korjuupalvelun tarjonnalla, jonka jälkeen voitaisiin puhua vasta avoimesta kilpailusta ja sen toimivuudesta.

Kysymys on hyvinkin poikkeuksellisesta järjestelystä Suomessa, jota suojellaan, pidetään pimennossa ja etuudetkin mieluummin peritään pimeästi. Menettelystä, josta AY- liike, teollisuuspatruunat ja poliittinen vasemmisto tykkäävät.