Keskustelut Metsänhoito Lannoitus käsipelillä järkevää vai haihattelua

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 229)
  • Lannoitus käsipelillä järkevää vai haihattelua

    Merkitty: 

    Metsässä tulee vietettyä joka tapauksessa aikaa. Tuumailin että, jos vaikka taimikonhoitoreissulla käyttäisi aina pari tuntia järeämmän (järeytyvän) kuvion lannoitukseen käsipelillä, niin olisiko toimiva mallia vai turhaa piipertämistä? Metsässä on mukava kulkea, joten odotuksena ei ole äärimmäinen tehokkuus mutta toki hommasta pitäisi olla hyötyä.

    Jos hommassa on järkeä niin pari kysymystä lisää.

    Mikä on järkevin tapa levittää?

    Onko määrillä alarajaa vai onko jokaisesta rakeesta hyötyä?

     

  • jees h-valta

    Niinpä, ja oishan se setelipinnalla mukava kuleksiakkin. Ei tahriinnu kengätkään.

    Kalle Kehveli

    Minä kylvin suomensalpietaria 600 kg hehtaarille. Ei mitään muutosta kasvussa 10 vuoden päästä katsottuna. Helpompi olisi ollut kylvää setelit metsään tai nakata pankkikortti sinne.

    Pilke silmässä

    Jätkän ohjeet lannoitukseen erinomaiset, jokainen sitten päättää itselleen parhaan levitystavan.

    Kallen tai kenenkään muun ei kannata lannoittaa kasvunsa päättäneitä vanhoja metsiä . Puiden pitää olla elinvoimaisia ja parhaan kasvun vaiheessa olevia.

    jees h-valta

    Jolloin ne kasvaa ilman lannoitustakin huikeasti.

    pikkutukki

    Omia havaintoja on myös näistä ,että metsä taantuu kun lanta loppuu . Pitäisi olla jatkosuunnitelma eli harvennus ja uusi lannoitus tai päätehakkuu . Nähtävästi typen lisäys repii hivenaineet maasta . Summana mielestäni on , että lannan vaikutuksen loputtua jotakin on tehtävä !

    Remie

    pikkutukki. Olisit kertonut loputkin. No voin sen tehdä. Kauan mäntyä kasvanut maapohja taantuu jolloin mänty ei enää menesty. Sama tapahtuu kaikille kasveille. Typetys vai köyhdyttää maaperää eikä lisää ravinteita. Perunan viljelyyn voisi rinnastaa metsän kasvatuksen. Peruna menestyy loistavasti 3 vuotta mutta sen jälkeen on lähes mahdoton saada kunnon satoa  ja laadukkaita perunoita. Metsää voi rinnastaa hyvin perunaan mutta aikajana on pidempi. Normaali luonnollinen kierto olisi paras. Maa kyllä tietää mitä milloinkin haluaa kasvaa. Lannotteilla ihminen vain luo ravintoepätasapainoa.

    A.Jalkanen

    Aineen häviämättömyyden lain mukaan puun ottamat ravinteet eivät häviä, vaan palaavat karikkeen mukana metsänpohjaan. Lannoitus aiheuttaa siis pysyvän ravinteiden lisäyksen kasvupaikalle ja hakkuut pysyvän ravinteiden vähennyksen. Osa huuhtoutuu sadevesien mukana syvemmälle ja vesistöihin.

    Männyn maalla ei oikein mikään muu puulaji kasva hyvin joten männyllä se vaan on jatkettava. Kuusi on eri tapaus: kuusen kierron jälkeen olisi hyvä olla välillä lehtipuuvaihe.

    Puuki

    Eikös osa ravinteista haihdu lisäksi ilmaan ?  Varsinkin typpi on sen tyyppinen ravinne, että helposti niin käy jos olosuhteet on siihen sopivat.    Suurin osa ravinteista on maassa puille käyttökelvottomassa muodossa .  Tuhkalanta vähentää (turve)maan happamuutta ja maaperän hajotustoiminta lisääntyy irrottaen ravinteita paremmin käyttökelpoiseen muotoon sen lisäksi, että sisältää mm. kaliumia ja fosforia. Vaikutus saattaa kestää pitkään (~30 vuotta), toisin kuin kangasmaiden typpilannoitus.

    A.Jalkanen

    Hyvä täsmennys, Puuki! Typpilannoitusaine urea on jostain syystä jäänyt mieleeni erityisen helposti haihtuvana aineena.

    Jätkä

    Pelkkää ureaa ei ole taidettu kovin suuressa mitassa metsiin kylvää. Minulla on muistikuva, että urealannoitus pitäisi tehdä keväällä ja mielellään kostealla kelillä, jolloin se liukenee nopeasti maahan. Kun sitä joskus oli levitetty alueelle, niin parin poutaviikon jälkeen rakeet metsämaalla olivat onttoja, eli niistä oli voima haihtunut pois.

    En joutunut seuraamaan sen vaikutusta, joten se jäi jonkun muun pähkäiltäväksi. Ituniskat sanoivat, että nurmelle ei oikein kannattanut levittää, mutta maahan sijoittamalla potku näkyi kasvustossa.

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 229)